Oikein hyvä että sosiaalipolitiikan asioita käsitellään paikallisessa lehdessä myös poliitikkojen osalta. Viimeksi asioita ovat käsitelleet Kari Virtanen (sd.) ja Maikki Hämäläinen-Ylikahri (kesk.). Kumpikin hieman eri lähtökohdista mutta varmasti molemmat pitkän poliittisen kokemuksen kautta.
Toinen puhuu nykyisestä, hyvästä ja säilytettävästä. Toinen tulevasta, kehittyvästä ja haasteellisesta. Mietin kumpi lienee oikeassa kaikilla niillä reaaliteeteillä mitattuna, joita meillä on nyt ja huomenna.
En ota asiaan kantaa, toivon kuitenkin, että näemme vaihtoehdot, kun ko. sotea koskevaa valtavaa kokonaisuutta valmistellaan. On toki oikein, että näemme asian kokonaisuuden kannalta, mutta entäpä jos se ei kosketakaan kuntaamme päätöksenteossa juuri lainkaan. Emmekö silloin katso peruutuspeiliin sen sijaan, että uskallamme jo nyt ottaa kantaa sellaiseen osaan sotea, joka vielä jatkossa koskettaa kunnallista päätöksentekoa, toteuttamista jopa valmistelua. Sellainen sektori lienee mm. vanhustenhuolto ja vammaisasiat. Juuri nyt pitäisi uskaltaa suunnitella niitä, jotta ne ovat jatkossakin ihmisiä varten eikä vain systeemin jatkeita. Näköpiirissä on maailma, jossa tarvitaan aivan uudenlaista ajattelua.
Kävin äskettäin hyvässä terveyskeskuksessamme ja kysyin asiantuntijoiltamme, mitä soteen nyt kuuluu? Vastaus oli, ettei mitään, kaikki seisoo odotellessamme ”uutta ilmestystä”.
Käytämmekö nyt etsikkoaikamme oikein? Eikö juuri nyt pidä miettiä, miten toimimme jatkossa?
Uuden Viron politiikan ja hallinnon toteuttajat sanoivat itsenäisyyden aamuna: Nyt ei sitten enää tule Moskovasta kirjettä. On toimittava ja osattava ihan itse.
Markku Vuorensola
eläkeläinen
