Lempäälän-Vesilahden Sanomien 24. huhtikuuta mukana tulleessa Elinvoimaa-lehdessä oli päätoimittaja Kari Pusan kolumni ”Lempäälän menestyksen takaa löytyy kaksi tärkeää päätöstä”. Niiksi hän listaa viisi moottoritieliittymää ja Marjamäen kaavoituksen. Pusan näkemys on sinällään perusteltu, mutta hän unohtaa vieläkin tärkeämmän moottoritiepäätöksen. Nimittäin sen, ettei moottoritietä linjattu Lempäälän keskustan kautta.
Moottoritien suunnittelun alkuvaiheissa kunnan viranhaltijajohto ajoi voimakkaasti Lempäälän keskustasaaren kautta kulkevaa vaihtoehtoa. Sitä tuki myös muun muassa paikallinen yrittäjäyhdistys. Kunnan luottamushenkilöiden mielipiteissä oli voimakasta jakautumista. Merkittävään rooliin nousivat keskustavaihtoehtoa vastustava yli 1300 allekirjoittajan kansalaisadressi ja lukuisten asukasyhdistysten vastustavat kannat.
Hieman runsas kolmekymmentä vuotta sitten vuoden 1988 lopulla Lempäälän kunnanvaltuusto asettui selvin äänestysluvuin vastustamaan jyrkästi Lempäälän keskustan kautta kulkevaa moottoritievaihtoehtoa. Se johti niin sanottuun Lipon vaihtoehtoon ja sen myötä Pusan korostamaan viiteen moottoritieliittymään Lempäälän kunnan alueella.
Itse kukin voi pohtia miten kuntakeskustassa sijaitseva moottoritieliittymä olisi vaikuttanut keskustan kehittämiseen ottaen huomioon moottoritien melu- ja muut ongelmat. Yksityiskohtaisemmin moottoritien suunnittelun vaiheista olen kirjoittanut kirjassani Läpi harmaan kiven.
Raimo Sirén
kunnallisneuvos
Lempäälä
