Kun on käynyt Kangasala-talossa, on pakko tunnustaa kateutensa kesäpäivän pitäjälle. Meidän Lempäälä-talomme on vasta rakenteilla ja kuntalaisille on kerrottu kovin niukasti, mitä kaikkia toimintoja sinne saadaan. Uusi kirjasto on hieno juttu, mutta minkäänlaista konserttisalia sinne ei tule, eikä sellaista kuulemma tehdä uuden yläkoulunkaan tiloihin. Sanonnan mukaan hulluille ja herroille ei kannata näyttää puolivalmista työtä. En tiedä, kumpaan ryhmään me kuntalaiset kuulumme. Mutta odotetaan ja katsotaan, mitä syntyy…
Kangasala-taloa on helppo suositella. Monipuolisen musiikkitarjonnan lisäksi siellä on vaihtuvia taidenäyttelyjä ja ennen kaikkea Kimmon Pyykön museo. Siinä riittää katsomista ja ihmettelemistä pitkäksi aikaa. Museossa voi tutustua mm. tunnettuun teokseen, jonka Urho Kekkonen valmisti Kimmo Pyykön ateljeessa vuonna 1975. Kimmo Pyykkö kiersi rautakaupoissa etsimässä sopivia esineitä teosta varten. Lopulta syntyi naisfiguuri, jolle annettiin nimi ”Niin on jos siltä näyttää”. Nimi lainattiin nobelkirjailija Luigi Pirandellon näytelmästä. Kun teos paljastettiin, UKK esitteli myös toisen työnsä, leipälapiosta ja hevosen kuolaimista valmistamansa omakuvan.
Kekkosen teoksen nimeksi lainattu lausahdus sopii moneen asiaan. Siihen sisältyy ajatus, että on turha selittää ja keksiä erilaisia tulkintoja. Tärkein ja usein myös selvin tulkinta on se, miltä jokin asia näyttää ihmisten silmissä.
Otetaanpa ajankohtainen esimerkki Lempäälästä. Aamulehti uutisoi 25. toukokuuta Lempäälän aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuista. Uutisen mukaan on ilmeistä, että kunnassa oli peritty maksuja liikaa. Vanhempien mielipiteiden lisäksi käsitystä vahvistivat viranomaisten kommentit. Vanhemmat vaativat, että liikaa perityt rahat olisi palautettava. Kunnan päättäjät ovat tietysti toista mieltä. Kun muita perusteluja ei enää keksitty, todettiin että kukaan ei ole valittanut! Voi siis periä liikaa, jos kukaan ei huomaa valittaa! Ajatellaanpa asiaa ruuhkavuosia elävän lapsiperheen kannalta. Heille on tärkeintä, että lapset saadaan mukaan toimintaan, jotta he voivat järjestää työssäkäyntinsä. He ovat purreet hammasta ja mananneet korkeita hintoja, mutta pakko mikä pakko.
Lempäälä ei siis tunnusta perineensä liikaa, mutta silti kunnassa on jo päätetty, että elokuussa maksut muuttuvat. Eikö silloin kyse ole virheen tunnustamisesta? Rahoja ei ilmeisesti olla palauttamassa ilman oikeudenkäyntiä. Sitä ei kunnan budjetti kestä, kun pelkona on alijäämä viime vuoden tapaan.
Joka tapauksessa nyt niitä kunnan odottamia valituksia on tulossa. Vanhemmat tekevät oikaisuvaatimuksia ja elleivät ne johda tulokseen, asiaa puidaan hallinto-oikeudessa. Miltä tämä näyttää kuntalaisten silmissä ja vähän laajemminkin?
Kirjoittaja ehdottaa peiliin katsomista
