Pitäisikö lapset viedä päiväkotiin vai olisiko hyvä jäädä vielä vuodeksi kotiin heitä hoitamaan? Miten lapsia voisi tukea avioerossa tai mitä tehdä, kun perheen vanhempi sairastuu vakavasti? Miten jaksaa eteenpäin, jos arjen pyörittäminen tuntuu ylivoimaiselta?
Näitä kysymyksiä ei tarvitse pohtia yksin, vaan apua voi pyytää Lempäälän päivähoidon perhetyöntekijältä. Lempäälässä heitä toimii tällä hetkellä kaksi ja työn tavoitteena on auttaa asiakasta erilaisissa lapsiperheen ongelmatilanteissa.
– Ennen kaikkea olemme kuuntelijoita, kertoo perhetyöntekijä Killi Jokila.
– Autamme käsittelemään asioita, ohjaamme ja mietimme tilannetta yhdessä perheen kanssa.
– Nykyaikana vanhemmilla on paineita monesta eri suunnasta, eikä aina ole helppoa olla vanhempi.
Perhetyöntekijöiden toimipisteet sijaitsevat päiväkotien yhteydessä. Näin kynnys tulla perhetyöntekijän juttusille on tehty mahdollisimman matalaksi.
– Jos olisimme sosiaalitoimen alaisia, monet kokisivat ehkä kynnyksen tulla keskustelemaan suuremmaksi. Päivähoidon perhetyössä painopiste on ennaltaehkäisyssä, sosiaalitoimen alaisessa perhetyössä taas lähtökohtana ovat enemmän lastensuojeluun liittyvät kysymykset, Jokila kertoo.
Käytännönläheistä, tunteista puhutaan paljon
Päivähoidon opettaja Noora Kylliö on tutkinut ammattikorkeakouluun tehdyssä lopputyössään päivähoidon perhetyöntekijän arkea Lempäälässä, Nokialla ja Sipoossa. Tutkimus osoitti, että perhetyöntekijän työ on koettu myönteisesti ja siitä on ollut perheille todellista apua. Tämä ei yllätä Jokilaa.
– Aika paljon olemme saaneet perheiltä samansuuntaista palautetta jo suoraan, hän kertoo. -Työssämme korostuvat vuorovaikutustaidot ja toisen kunnioittaminen. Kaikki eivät ajattele samalla tavalla ja myös arvot ovat eri ihmisillä erilaisia. Olemme kumppaneita ja autamme etsimään asiakkaan sisäiset voimavarat, Jokila kertoo.
Kylliön mukaan vuorovaikutustaitojen lisäksi perhetyöntekijän työssä korostuu ratkaisukeskeinen työskentely. Tästä Jokila on samaa mieltä.
– Usein kartoitan, mitä ongelman ratkaisemiseksi on käytännössä tehty, miten on toimittu. Sitten kysyn, ovatko toimintatavat toimineet. Jos eivät, istutaan alas ja ryhdytään miettimään uusia, erilaisia käytännön tapoja ratkaista tilanne, Jokila sanoo. –Ei kannata hakata päätään seinään, jos joku jo kokeiltu ei tuota tulosta.
Yksi vanhempi kertoi Kylliön tutkimuksessa pitäneensä kiinni asioista, jotka eivät perheessä toimineet. Perhetyöntekijän kautta asiat muuttuivat. ”Yhdessä sovitut muutokset olivat aika pieniäkin, mutta pikku hiljaa ne alkoivat toimia. Sitä vaan oppi toimimaan toisella tavalla. (…) Äitinä oleminenkin tuntui taas hyvältä.”
Kumppanuuden ja toiminnallisuuden lisäksi perhetyöntekijän työssä korostuu tunteiden käsitteleminen. Asiakkaat pitivät tunteista puhumista erityisen tärkeänä. Tutkimuksen mukaan asiakkaiden oli helppo puhua perhetyöntekijöille tilanteestaan rehellisesti.
Neljäntenä puolen työssä painottui asiakkaiden kohtaaminen itsenäisinä, arvokkaina ihmisinä, joiden ajatuksia kuunneltiin. ”Oli hyvä kun joutui itsekin miettimään mitä kotona pitäisi tehdä ja minkälaista on hyvä kotielämä”, yksi asiakkaista kertoi Kylliön tutkimuksessa.
Myös varhainen asioihin puuttuminen nähtiin merkittäväksi. ”Ongelmat eivät olleet niin suuria, että me nyt kait oltaisiin oltu mikään lastensuojelua tarvitseva perhe. Mutta meistä olisi kyllä voinut sellainen tulla jos kaaos olisi jatkunut”, yksi asiakas mietti.
Lasten näkökulma esille
Vaikka perhetyöntekijän tehtävänä on auttaa koko perhettä, on tärkeää välillä muistuttaa vanhempia lasten näkökulmasta ja oikeuksista.
– Esimerkiksi avioeroissa lapsilla helposti lyödään toista vanhempaa. Kiistellään siitä, onko toisella oikeus nähdä lasta ja kuinka paljon. Kuitenkin kyseessä on lain mukaan lapsen oikeus tavata vanhempiaan, eikä toisin päin, Jokila muistuttaa.
Kokonaisuutena Jokila näkee työnsä arvokkaana ja mielekkäänä.
– Nautin vuorovaikutuksesta. Tuntuu myös hyvältä, kun huomaa auttaneensa perheen pienen kiven tai karikon yli, hän kiteyttää.
