Niina Valtarannan työhuoneen pöydällä on pinossa väitöskirjoja. Seitsemän vuoden työ, ”On the Experiences of Finnish Engineers as Language Users in a Professional Context, Suomalaisten insinöörien työelämän kielenkäyttökokemuksista”, on vihdoin sidottu kansiin.
– Leijun vieläkin puoli metriä maanpinnan yläpuolella, pari viikkoa sitten väitellyt tuore tohtori kertoo hymyillen.
Vesilahdessa syntynyt ja Lempäälässä nykyisin asuva Valtaranta opettaa Hämeen ammattikorkeakoulussa tekniikan alalla englannin kieltä. Halu kehittää itseään työssään sai hänet apurahan turvin tekemään tutkimusta keskisuureen suomalaiseen tekniikan alan yritykseen. Entisen professorinsa kannustamana pieni tutkimus laajeni väitöskirjaksi.
Naisten töitä ja miesten töitä
Työn ohessa ja perheen tuella valmistunut väitös käsittelee yrityksen työntekijöiden kokemuksia kielenkäyttäjinä erilaisissa viestintätilanteissa, kuten kokouksissa tai konflikteissa.
Haastatteluissa yhtenä ydinteemana nousi esiin naiseuden ongelmat tekniikan alalla. Naisten väheksyminen, huomiotta jättäminen ja päälle puhuminen toistuivat haastateltujen naisten kokemuksissa. Myös korvamerkittyä rekrytointia niin sanottuihin naisten ja miesten töihin esiintyi.
Tuloksia ei Valtarannan mukaan voi yleistää, mutta hän heittää silti pallon ammatti- ja opiskelijayhdistyksille kehottaen tutkimaan, onko naista vähättelevää asennetta yleisemminkin tekniikan alalla. Toisaalta haastateltavat kertoivat naiseudesta olevan myös hyötyä. Esimerkiksi kokouksen konfliktitilanteessa naisten oli helpompi laukaista tilanne huumorin avulla.
Kouluaineena elämä
Työelämän muuttuminen yhä enemmän käskyjen toteuttamisesta kohti itsenäistä työntekoa vaatii muutoksia myös koulutukselta.
– Asiantuntijuus ja hieno titteli eivät enää työelämässä riitä, vaan vaaditaan tunneälyä. Pitää tunnistaa omat tunteensa ja toisten tunteet ja peilata niitä keskenään, Valtaranta kertoo.
Hänen opetuksessaan painotetaan ongelmanratkaisutaitoa, omien mielipiteiden puolustamista ja valmennetaan opiskelijoita työn lisäksi myös elämää varten. Erityisesti Valtaranta kaipaa nuorisolta kadoksissa olevia ihmissuhdetaitoja.
Tieteestä taiteeseen
Kesäisin Valtaranta lähtee viikoksi saaristoon tekemään taidetta ystäviensä kanssa sillä taide eri muodoissa toimii tärkeänä henkireikänä. Myös kävelyt metsässä nyt jo edesmenneen Mökö-koiran kanssa olivat Valtarannan mukaan parasta tutkimusta edistävää työtä ja toivat oivalluksia.
– Suosittelen jatkuvaa opiskelua kaikille. Kun pääsee kehittämään ja tutkimaan omaa työtään, niin ainakin minulle se on antanut tosi paljon.
Väitöksen jälkeistä tyhjyydentunnetta Valtarannalle ei ole tullut, eikä tulevaisuuden suunnitelmissa ole dramaattisia muutoksia. Hän aikoo edelleen paneutua opettajan työhönsä ammattikorkeakoulussa ja jatkaa sen kehittämistä tekemänsä tutkimuksen pohjalta.
”Naiseksi ei synnytä, naiseksi kasvetaan”
Tulevana naistenpäivänä Valtaranta kehottaa muistamaan naisasian edistäjiä aina Minna Canthista lähtien. Itse hän kuitenkin haluaa nostaa hattua äidilleen, joka omalla esimerkillään osoitti lapsilleen, että nainen pystyy pärjäämään yksinkin. Kolmekymppisenä yksin maatilan vetovastuuseen jäänyt neljän pienen lapsen äiti ei antanut työnteon uuvuttaa itseään, vaan harrasti taiteita, kirjallisuutta ja yritystoimintaa. Sieltä varmasti kumpuaa vinkki, minkä Valtaranta tahtoo jakaa kaikille:
– Ei saa elää huomisessa, vaan elä tätä päivää. Tee asiat nyt, äläkä siirrä niitä tulevaisuuteen.
Katariina Onnela
