Helena Autti kertoo, että seurakunnan uusi työntekijä on otettu vastaan Vesilahdessa äärettömän hyvin sekä työyhteisössä että kentällä. Moni on myös kokenut iloisen ahaa-elämyksen, kun jutellessa on selvinnyt, että Autti onkin ihan syntyperäinen vesilahtelainen, omaa sukua Ventelä.
– Moni tunnistaa minut kun näkee, hoksaavat, että olen Pekan ja Marjatan tyttö. Asuin melko pitkään muualla ja takaisin Vesilahteen muutin perheineni pari vuotta sitten. Vuoden alusta diakonia-avustajana ja lapsityön avustajana aloittanut Autti ei ole aiemmin työskennellyt seurakunnan tehtävissä. Vanhempien kautta toiminta seurakunnassa on kuitenkin tullut tutuksi pienestä pitäen. Usko Jumalaan on tärkeä osa työtä.
Tapaamiset vanhuksen ehdoilla
Koulutukseltaan Autti on sairaanhoitaja.
– Olen työskennellyt psykiatrian puolella suuntautuen mielenterveys- ja päihdehoitoon. Sitä kautta tutuksi on tullut ihmisten kanssa keskustelu, joka on iso osa diakoniatyötä.
Vanhusten kotikäyntityöhön erikoistunut Autti haluaa korostaa, että tapaamisten kulku ohjautuu aina vanhuksen omien mieltymysten mukaan. Mitään ei tuputeta, ei edes uskontoa, vaan noin tunnin kestävistä tapaamisista pyritään tekemään vanhuksen itsensä näköisiä tuokioita.
– Puheliaitten kanssa pulistaan, muistellaan menneitä ja vaikka lauletaan virsiä ja rukoillaan. Toisille sopii paremmin rauhallinen oleilu. Yksinäiselle vanhukselle, joka ei omin voimin enää pysty liikkumaan kodin ulkopuolella, voi tärkeintä olla pelkkä toisen ihmisen läsnäolo.
Kahdessa ja puolessa kuukaudessa Autti ei ole vielä ehtinyt tulla tutuksi kaikkien kuntalaisten kanssa. Ystävää kaipaavat vanhukset löytyvät vinkkien avulla, joita tulee muun muassa kotipalvelujen työntkekijöiltä.
– Yhtäkkiä en kenenkään oven taakse ilmesty ja sisään tuppaudu. Soitan aina etukäteen, tiedustelen ja sovin tapaamisen. Tarvittaessa voin myös lähteä vanhuksen seuraksi vaikkapa sairaalakäynnille.
Kolmannes vanhuksista yksinäisiä
Autin työviikosta maanantait on varattu kokonaan vanhusten kotikäynneille. Tiistaista perjantaihin aamupäivät kuluvat perhekerhoissa ja päiväkerhoissa kirkonkylässä ja Narvassa, iltapäivät kotikäynneillä tai vierailuilla laitoksissa ja palvelutaloissa esimerkiksi hartaushetkiä pitämässä. Pappilan tiistaisissa avointen ovien tuokioissa Autti pyrkii olemaan läsnä mahdollisuuksien mukaan.
Diakonian haasteina Vesilahdessa Autti näkee erityisesti reuna-alueiden yksinäiset vanhukset, jotka harvoin pitävät meteliä itsestään. Vanhustyön keskusliiton tutkimuksen mukaan kolmannes vanhuksista kokee itsensä toisinaan yksinäiseksi.
– Kirkon yhteisvastuukeräys 2013 tukee juuri heitä. Oma työni on sellaista rinnalla kulkemista, ystävänä olemista. Olen lähtenyt työssäni liikkeelle nöyränä, ihmisten toiveita kuulostellen.
Tuoreena työnkekijänä Autilla ei vielä ole mielessä varsinaista diakoniatyön tuuletusta Vesilahdessa. Sen verran tunnelmia kentällä on kuitenkin jo tullut kuulosteltua, että ajatus vapaaehtoistoiminnan voimistamisesta on mielessä virinnyt.
– Aktiiviset eläkeläiset olisivat erittäin tervetulleita mukaan seurakunnan toimintaan. Luontoa rakastava ja zumbasta virtaa saava Autti kertoo kokevansa kunnioituksen tunteen joka kerta ihmisten koteihin saapuessaan.
– Vanhusten suuri kiitollisuus lyhyestäkin tapaamisesta on yllättänyt minut. Koen myös itse saavani keskusteluista paljon. Jokainen ihminen on arvokas sellaisena kuin on ja sen ikäisenä kuin on. Toivon, että minuun otetaan rohkeasti yhteyttä.
Kommentointi on suljettu.