Klapien tekeminen vaatii työtä, ellei niitä osteta valmiina. Polttopuiden pienimisen pilkkeiksi voi tehdä raskaamman kautta tai sitten käsityöläinen voi kirveen varressa säästää itseään oikealla työekonomialla ja -tekniikalla.
– Pölliksi sahattu puu halkeaa helpommin, kun lyö kirveellä keskelle oksan kohtaa. Puu on lajiin katsomatta syytä asettaa pölkyn keskelle tai takaosaan tyvipää alaspäin eli latva ylöspäin, sillä puu halkeaa yleensä paremmin tyvipuoli alaspäin, neuvoo Lempäälän Aimalassa polttopuukauppaa harjoittava Ville Seppälä.
Puun helpointa halkeamiskohtaa voi yrittää katsoa puun ytimen läpi kulkevasta ydinhalkeamasta. Osittain lahonnutta isketään keskelle tuoretta osaa.
Paras ilmanala pilkkeiden tekoon on Seppälän mukaan pikkupakkanen, jolloin puussa oleva kosteus on jäässä, ja pölli humahtaa vaivatta halki, kun sille antaa kirvestä. Myös kevätauringossa on kiva harrastaa hyötyliikuntaa. Kovassa pakkasessa työskentelyssä sen sijaan tapaturmariskit kasvavat.
Puun kuivattamisen kannalta järkevintä olisi kaataa puu alkutalvella, kun se on jo valmiiksi kuivimmillaan. Metsätöissä ei kannata odottaa, että nestekierto puun solukossa taas alkaa.
– Rikoin olkapääni kerran pieniessäni koneella viisi tukkiautollista lokakuussa tehtyjä puita. Ne olivat niin märkiä.
Seppälä neuvoo tekemään puut klapeiksi saman tien, kun puu on kaadettu. Ennen puut halottiin ensin metrisiksi haloiksi kuivumaan ja odottamaan pätkimistä lopulliseen mittaansa.
– Aina kannattaa pilkkoa tuoreena. Kuiva halko alkaa olla jo sitkeää palasteltavaa, sanoo Seppälä muistuttaen, että toukokuun jälkeen pilkotut puut ovat polttopuina parhaimmillaan vasta seuraavana vuonna.
Alkuvuoden
hommaa
Vanha kansa tiedustelee ostopuiksi aina ylivuotisia, mutta Seppälä näkee, että heti klapeiksi pienityt puut kuivuvat polttopuiksi lyhyemmässäkin ajassa. Yksi kesä riittää – yleensä.
– Viime kesä oli niin kostea, että elokuun loppuun asti taivasalla aumassa kasalla olleet klapit eivät ehtineet kuivua.
Kuivattamisen kannalta pilkkeiden kasalle jättäminen toimii yhtä hyvin kuin klapien kokoaminen pinoksi.
– Kunhan huolehtii siitä, että ilma kiertää alta. Trukkilavat ovat siihen tarkoitukseen omiaan.
Ulkona olevan puukeon tai pinon voi tarvittaessa myös kattaa, mieluiten pellillä. Pinossa klapit pitää kuivumisen ja ilmankierron edistämiseksi asettaa aina halkaistu puoli ylöspäin. Kuivat puut viedään loppuvarastoon liiteriin tai vastaavaan säilöön.
Koivu on havupuuta tiiviimpää ja siinä on hieman parempi lämpöarvo kuin kuusessa. Koivu nokeaa hormia jonkin Seppälän mukaan verran kuusta enemmän, mutta sehän on lopulta nokikolarin huoli.
– Koivu on muotipuu, vähän yliarvostettu, sanoo Seppälä, jonka mukaan polttopuukaupassa mittana käytetään nykyään hyvin yleisesti irtokuutiometriä.
Puusauna- ja takkalämmittäjä ostaa Seppälän kokemuksen mukaan useimmiten kerrallaan neljä kuutiota ja perusomakotitalolämmittäjä kymmenen kuution kuorman. Hänestä urheilulliset isännät laittavat neljä kuutiota hyvällä halkaisukirveelläkin klapeiksi, mutta siinä kulkee raja.
– Kotitarvekäyttöön pieni sähkökäyttöinen klapikone on hyödyllinen eikä enää maksakaan paljon. Näppärä on myös sellainen systeemi, että paukuttaa autonrenkaan sisään asennetut pöllit pieniksi tuurantapaisella kiilaterällä suoraan ylhäältä. Klapit pysyvät paikoillaan eivätkä lentele noukittaviksi pitkin mantuja, hän vihjaa.
