Kehrontiellä rysähti rennosti

Vesilahden VPK ja Länsi-Vesilahden VPK harjoittelivat Kehrontiellä liikenneonnettomuustilannetta. Kuorma-auton töytäisemänä ojan pohjalle päätynyt henkilöauto pilkottiin palasiksi, jotta kiinni juuttunut potilas saatiin irroitettua. Yhteisharjoitus videoitiin käytettäväksi oppimistarkoitukseen. Kuva: Arto Hämäläinen
Vesilahden VPK ja Länsi-Vesilahden VPK harjoittelivat Kehrontiellä liikenneonnettomuustilannetta. Kuorma-auton töytäisemänä ojan pohjalle päätynyt henkilöauto pilkottiin palasiksi, jotta kiinni juuttunut potilas saatiin irroitettua. Yhteisharjoitus videoitiin käytettäväksi oppimistarkoitukseen. Kuva: Arto Hämäläinen

Aurinkoinen aamupäivä Vesilahdessa Kehrontiellä lähellä Tarimaan risteystä. Kuorma-auto lähestyy Onkemäen suunnasta mutkaista tietä kuuttakymppiä, sivuuttaa risteyksen ja siirtyy metsästä aukealle. Sitten rämähtää. Jostain sivutieltä eteen tupsahtanut punainen farmariauto saa osuman kylkeensä ja tipahtaa ojan pohjalle. On taas hiljaista.

Onneksi kyseessä tällä kertaa oli lavastettu tilanne. Näistä asetelmista käynnistyi Vesilahden VPK:n ja Länsi-Vesilahden VPK:n yhteinen liikenneonnettomuusharjoitus, johon otti kahden pelastusyksikön lisäksi osaa kaksi ambulanssia, yhteensä noin kaksikymmentä miestä ja naista.

Harjoitus dokumentoitiin
oppimiskäyttöön

Harjoituksessa pyrittiin mahdollisimman aitoon tilanteeseen. Käytännön järjestelyistä vastasivat Länsi-Vesilahden VPK:n sammutusmiehet Markus Lundan, Jari Viikari ja Teemu Ruotsila.

– Yksiköt saivat hälytyksen kotioloissa aivan kuin aidossa tilanteessa. Koska harjoituspaikka on oikea tie, pelastajien ja muitten tielläliikkujien turvallisuus pitää varmistaa tosipaikan tavoin, kuvaa Lundan harjoituksen lähtökohtia.

Harjoitus dokumentoitiin tarkasti plussineen ja miinuksineen sekä kuvattiin videolle. Nettiin videot ja valokuvat eivät päädy, vaan niitä käytetään opetustarkoituksessa yksikköjen sisällä.

Yhteisharjoituksia vain
muutamat vuodessa

Vesilahden yksiköt harjoittelevat säännöllisesti joka maanantai tahoillaan. Yhteisiä harjoituksia on vain kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Lundanin mielestä usemminkin saisi olla.

– Yhteisharjoituksissa painottuvat ryhmätyö, yksikköinä toimiminen sekä tilannejohtaminen. Kehrontien harjoituksessa korostuivat kaikki henkilökohtaiset ja opitut taidot. Kyseessä oli monipotilastilanne, jossa piti potilaiden hoidon lisäksi huolehtia työturvallisuudesta, liikenteenohjauksesta, viranomaisyhteistyöstä, radioliikenteestä ja raivauksesta.

Lisävahinkojen ehkäisy
hoppuilua tärkeämpää

Ensimmäisenä paikalle saapuvan yksikön johtaja otti tilanteessa johdon ja huolehti lisävahinkojen ehkäisystä. Potilaiden hoito ja raivaustyöt saattoivat alkaa vasta, kun liikenteenohjaus ja työturvallisuus olivat kunnossa.

Tositilanteessa ja tositilannetta vastaavassa harjoituksessa tilanteet eivät etene yhtä vauhdikkaasti kuin televisiosarjoissa. Edes kuorma-auton lievästi vahingoittunutta kuljettajaa ei noin vain kiskaistu ulos korkealta ohjaamosta. Sentti kerrallaan lonkkaansa äänekkäästi valittava kuljettaja hivutettiin ensin laudalle ja neljän riskin miehen voimin laskettiin odottaville paareille. Aikaa ja hikeä kului, koska hosumisesta olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

Ojan pohjalla könöttävän ruttuisen henkilöauton tapaus oli vielä vaikeampi.

– Kuljettaja oli kiinni jaloistaan, eikä auton ovia saatu auki. Takapenkin matkustaja piti saada ulos ennen kuin kuski voitiin irrottaa. Ainoa vaihtoehto oli kuoria auto pois potilaitten ympäriltä.  Potilasta tuetiin ja suojattiin lisävahinkojen ehkäisemiseksi ja hänet pidettiin tilanteen tasalla. Potilaan etu oli koko ajan ensi sijalla.

Lopulta kaikki kolme potilasta olivat ambulansseissa, ja onnettomuuspaikan raivaus voitiin aloittaa. Aikaa hälytyksestä oli kulunut noin tunti. Harjoituksen järjestäjien silmin katsottuna homma sujui kokolailla mallikkaasti, mutta toki petraamisen varaakin löytyi.

– Viestiliikenteessä oli pientä takkuilua ja liikenteen ohjauksessa samoin. Harjoitustilannetta ei ehkä osattu ottaa heti riittävän vakavasti, pohtii Lundan.

Nuoriso-osasto
myös Narvaan

Vapaapalokuntien tilanteen Vesilahdessa Lundan näkee hyvänä. Lähtijöitä hälytyksiin on, vaikka päiväsaikaan moni onkin töissä. Kalustosta löytyy kaikki tarpeellinen, vaikka erityisesti Länsi-Vesilahden VPK:n päässä ikää sillä alkaa jo olla. Ainoana ongelmana Lundan näkee nuorison kiinnostuksen vähyyden.

– Nuorisoa kaivataan. Kirkolla nuoriso-osasto jo on ja Narvaan sellainen on tarkoitus perustaa viimeistään ensi syksyyn mennessä.

Sammutusmies Jari Viikari on viihtynyt vapaapalokuntalaisena viisi vuotta. Hän kokee tekevänsä tärkeää ja arvostettua työtä.

– Ihmiset arvostavat toimintaamme, ja kiitoksia tulee paljon. Tämä on mukava harrastus ja porukkahenki hyvä. Harjoituksiin pääsee jokainen kuusitoista vuotta täyttänyt ja hälytystehtäviin kahdeksantoistavuotiaana. Mukaan pääsee ottamalla yhteyttä tai saapumalla suoraan viikkoharjoituksiin.