Jenni-Adara Arpalahti oli päättämässä normaalia työpäiväänsä Lempäälän R-kioskilla, kun hän huomasi sen.
Pörröinen, pieni linnunpoikanen löytyi kioskin ulkopuolelta, piharoskakorin takaa.
– Lintu oli heikossa kunnossa eikä jaksanut edes liikkua pakoon. Se ei kuitenkaan ollut mitenkään vahingoittunut.
Mistään ei kuulunut emon kutsuhuutoja. Pesäpaikkaakaan ei lähellä näyttänyt olevan. Niinpä Arpalahti päätti ottaa pikkulinnun mukaan töistä lähtiessään.
Hänellä ei ollut käsitystäkään, mitä linnun kanssa voisi tehdä.
– Soitin hätänumeroon. He suosittelivat ottamaan yhteyttä eläinhoitajaan, koska kyseessä ei ole lemmikkieläin.
Arpalahti kilautti lintuhoitaja Markku Alangolle.
– Kuvailin linnun harmautta ja mustia silmiä, ja Alanko osasi kertoa linnun olevan tervapääsky.
Pikkulintu karkuteillä
Tapaus on kummallinen. Alangon mukaan tervapääskyjen ei nimittäin pitäisi pudota pesästään ennen lopullista lähtöä. Ne viettävät suurimman osan elämästään ilmassa, ja lähtevät pesästään kertaheitolla.
– Alanko kysyi, haluaisinko tuoda linnun Valkeakoskelle kasvatettavaksi vai hoitaisinko sitä itse. Suurin osa ihmisistä kai sanoisi heti ettei heidän aikansa riitä moisen hoitamiseen itse, mutta kysyin uteliaisuuttani mitä minun pitäisi sitten linnun kanssa tehdä.
Arpalahti sai kattavat hoito-ohjeet ja taustatietoa. Alanko kertoi, että lintu on lentokykyinen silloin, kun sen siipi on 15 senttiä. Poikasella oli löytyessään noin viisi senttiä pitkä siipi.
Pääskysen ruokavalio koostuu jauhelihasta. Siihen voi lisätä joko kalkkia tai jauhettua kananmunan kuorta.
– Jauhelihaa voi vielä kastaa sokerilliseen kolaan, niin oudolta kuin se kuulostaakin, sillä pääskyt saavat nesteytyksensä ruoasta. Limsan sokeri auttaisi sitä kasvussa.
Arpalahti ohjeistettiin ruokkimaan lintua viisi–kuusi kertaa päivässä. Jauhelihaa lintu saa kuusi–kahdeksan palaa. Halkaisijaltaan annospalat ovat alle sentin.
Alku meni opettelussa
Ensimmäisenä iltana ruokkimiseen meni 45 minuuttia. Sitten Arpalahti keksi oikean keinon saada poikasen nokan auki, ja nykyään ruokkiminen onnistuu viidessä minuutissa.
Arpalahti nimesi linnun kapteeni Toby Harry Julius Jack Swallowksi, mutta kutsuu sitä nimellä Possu.
– Pelkäsin jättää lintua yksin, joten kuljetin sitä mukanani. Rakensin sille huovasta pesän hansikaslokerooni, ja se istuskelee nykyään siellä aina, kun menen jonnekin.
Arpalahti kertoo, että Possu viihtyy joko muovisessa ostoskorissa tai pahvilaatikossa, joka oli sen ensimmäinen pesä.
– Töissä käyvänä ihmisenä tietysti jouduin luopumaan parista työvuorostani silloin, kun lintu oli vielä pieni ja heikko, mutta lujitin itseni ja kysyin että montako kertaa elämässään sitä saa tilaisuuden tehdä jotain näin konkreettista hyvää pienelle luontokappaleelle?
Mitä tulevaisuudessa?
Kahden päivän hoidon jälkeen lintu oli jo voimissaan ja katseli paljon enemmän ympärilleen. Viidentenä päivänä sen pörröiset höyhenet olivat jo kokonaan poissa. Tilalla olivat kiiltävät sulat, joista se edelleen pitää huolta.
– Syömään Possu ei ole vielä opetellut itse, mutta lentämistä se on jo harjoitellut räpyttelemällä siipiään voimakkaasti. Halutessaan lintu myös juoksee todella ketterästi. Sen siivet ovat nyt jo kymmenen senttimetriä pitkät, eli koko on kaksinkertaistunut viikossa.
Kun lintu saa viisi senttiä siipiensä kokoon lisää, aikoo Arpalahti näyttää sitä Markku Alangolle varmistuakseen, että lintu on kunnossa. Tarkoituksena on myös rengastaa lintu.
– Olen lukenut että vanhin suomalainen rengastettu tervapääsky eli 16-vuotiaaksi, joten toivon Possulle tietysti samanlaista pitkää ja tervettä elämää. Tuntuu hämmentävältä ajatella, että noin pieni ja hento olento lentää tosiaan talveksi Etelä-Afrikkaan asti.
