Agility on koiran ja omistajan yhteinen harrastus

Säde Andstenin Kalle on rodultaan kääpiösnautseri. Kuva: Vivikka Monto.
Säde Andstenin Kalle on rodultaan kääpiösnautseri. Kuva: Vivikka Monto.

Koirat tarvitsevat virikkeitä, ja agility on yksi tapa touhuta yhdessä koiransa kanssa ja innostaa sitä. Sen harrastamisen voi aloittaa, kun koira on saavuttanut aikuiskokonsa. Kilpailuihin voi osallistua, kun koira on puolentoista vuoden ikäinen.

Agility on koirien estekilpailu. Esteitä on useantyyppisiä. Hyppyesteiden lisäksi on esimerkiksi tunneliesteitä ja pujottelueste. Esteiden korkeudet ja muut mitat vaihtelevat kokoluokan mukaan. Koirat jaetaan säkäkorkeuden perusteella kolmeen eri luokkaan. Mini-luokassa koiran säkäkorkeus on alle 35 senttiä, medi-luokassa 35–42,99 ja maksi-luokassa 43 senttiä tai enemmän.

Myös tasoluokkia on kolme. 1-luokka on helpoin, ja siihen saavat osallistua kaikki koirat, joilla ei ole luokanvaihtoon oikeuttavia tuloksia. Suoritusten perusteella voi päästä ylenemään ensin 2-luokkaan ja lopulta 3-luokkaan.

Agility sopii periaatteessa kaikille koirille. Myös sekarotuiset voivat osallistua kisoihin.

Pasi Tanner ja Eeva Hillosalo koiraseura LeVek ry:stä sanovat, että koiran hyvä peruskoulutus on lähtökohta harrastukselle. Koiran pitää olla sekä nopea, hyväkuntoinen että tottelevainen pärjätäkseen agilityssä. Heidän mukaansa on pitkä tie, jotta lajissa menestyy hyvin.

– Suomessa on kyllä hyvä taso tässä lajissa, Tanner ja Hillosalo sanovat.

Ohjaajalla pitää olla hyvä kunto, jotta hän jaksaa juosta ja ohjata koiraa esteeltä toiselle. Myös kontakti koiraan on olennaista.

Motivointi tärkeää

Rata on jokaisessa kisassa erilainen. Sen suunnittelee tuomari, ja ohjaajat saavat tutustua rataan viiden minuutin ajan ennen kilpailusuoritustaan.

Kilpailuradalla on yleensä 12–20 estettä. Radan pituus on 100–200 metriä. Sille määritetään ihanneaika koiran ihanteellisen etenemisnopeuden mukaan. Jos koira ylittää tämän ajan, siitä tulee virhepisteitä. Myös ratavirheistä kuten kieltäytymisistä sekä riman tai esteen osan pudotuksista tulee virhepisteitä.

Suoritus voidaan myös hylätä. Esteen välistä jättäminen tai ajautuminen väärälle esteelle ovat yleisiä syitä hylkäykseen.

Harrastus on helpointa aloittaa menemällä mukaan jonkin agilityseuran toimintaan. Koiralle opetetaan ensin yksittäisiä esteitä, ja vähitellen voidaan siirtyä harjoittelemaan ratoja. Koiran motivoiminen on tärkeää. Makupalat, lelut tai leikki ovat avainasemassa, kun koiraa opetetaan.

Mari Mattila ja Hugo juuri kisanneina. Kuva: Vivikka Monto.
Mari Mattila ja Hugo juuri kisanneina. Kuva: Vivikka Monto.

Agikisoissa oli hyvä meininki

LeVek ry toimii Lempäälässä ja Vesilahdella. Se järjestää agilitykisoja kerran vuodessa. Tämän vuoden kilpailu pidettiin Lempoisten koulun kentällä 10.–11. elokuuta. Kilpailuun osallistui vajaat 500 koiraa.

Tamperelainen Mari Mattila kisasi amerikancockerspanieli Hugon kanssa.

– On hienoa touhuta koiran kanssa ja oppia uutta. Hugolla riittää intoa mennä radalla. Se on ihminen joka sössii radan, koira tekee aina parhaansa, Mattila sanoo.

Säde Andsten palaa juuri radalta hengästyneenä Kalle-kääpiösnautserin kanssa. Janakkalalainen sanoo treenaavansa koiran kanssa yhdestä kahteen kertaan viikossa.

– Koiran kanssa touhuaminen on ihan parasta, siitä tulee molemmille hyvä fiilis, Andsten kiteyttää.

Ensi vuonna kilpailu pidetään LeVekin omalla kentällä.