Kansakoulupohjalta majuriksi rajavartiolaitoksessa edennyt Arvo Kinnari vietti Lempäälässä lapsuutensa ja nuoruutensa. Värtsilän-Niiralan rajavartioston päällikön toimesta eläkkeelle jäänyt Kinnari asuu tätä nykyä vaimonsa Pirkko Kinnarin kanssa Kiteellä ja osan vuotta Turkin Alanyassa.
Vuonna 1943 syntynyt Arvo Kinnari on kymmenlapsisen evakkoperheen vesa Sakkolasta Karjalankannakselta. VR:lle kirvesmieheksi päässeelle Tuomas-isälle osoitettiin pika-asutustila vuonna 1947 Kelhosta. Siellä alkoi niin Arvo Kinnarin kuin perheen muidenkin lasten hiihto- ja muu urheiluharrastus.
Kyläkoulun opettaja oli innostunut hiihdosta, ja oppilaat hiihtivät kaikilla välitunneilla. Ei haitannut, vaikka tuli tunnille myöhässä paita märkänä. Sisarukset, kuusi poika ja neljä tyttöä, hiihtivät koulujenväliset pytyt Kelhoon.
Hiihto kulki, sukuvika vei ladulle ja Kelhon Katajaisiin, jossa Arvo Kinnari aloitti kilpahiihdon. Myöhemmässä vaiheessa, kun Lempäälän Kisalta puuttui Hämeen viestistä edustajia, Kinnarin sisarukset vietiin Kisaan. Nuoruusvuosinaan Arvo Kinnari ehti edustaa Valkeakosken Hakaakin. Nuorella miehellä oli aikomuksena mennä metsäkouluun, mutta ajatukset muuttuivat armeijassa. Murtomaahiihto vaihtui ampumahiihtoon ja työura rajavartiolaitoksessa alkoi.
Armoton harjoittelija
Vuonna 1968 harjoiteltuaan ampumahiihtoa vasta kaksi vuotta Kinnari pääsi karsintojen ja olympiakomitean ylimääräisen paikan kautta Grenoblen talviolympialaisiin. Kisoihin pääsy ratkesi Sveitsissä karsintakisassa, jossa Kinnari oli Suomen joukkueen paras.
Grenoblessa Kinnari ylsi uransa parhaaseen suoritukseen ollen viides 20 kilometrin kilpailussa. Hän hiihti Grenoblessa myös ankkuriosuuden, kun Suomen viestijoukkue sijoittui viidenneksi.
Sapporon talvikisoihin 1972 Kinnaria ei enää valittu. Hän saavutti useita MM-mitaleita sotilaspartiohiihdossa. Hiihdossa Kinnarin uran paras saavutus oli kuudes sija 30 kilometrin katsastuskilpailuissa Oslon vuoden 1966 MM-hiihtoihin.
Syyskuun 13. päivä 70 vuotta täyttävä Arvo Kinnari oli jo nuoresta armoton treenari. Hän itse sanoo urheiluviettinsä olleen hirmuinen. Se teki mahdolliseksi, että pieneltäkin kylältä voi ponnistaa aina olympialaisiin asti.
Kelhossa ei ollut 1950–60-luvuilla mitään hiihtolatuja kuten nyt Hakkarissa, otsalampuista puhumattakaan, vain synkkä metsä ympärillä. Voima otettiin jo pienestä raskaista maatöistä ja hiihdettiin kylätiellä hevosen kulkujälkiä pitkin.
Arvo Kinnari lenkkeilee ja hiihtää edelleen säännöllisesti joka talvi. Tänä kesänä hänen piti juosta ensimmäinen maratoninsa Helsinki City Marathonissa, mutta miehen kisa jäi väliin akillesjänteen petettyä. Arvo Kinnari aikoo ottaa leikin uusiksi ensi vuoden elokuussa.
