Lempääläläinen Kaarina Jaakola on harrastanut palveluskoiralajeja muutaman kymmenen vuoden ajan. Hän siis tietää, mistä puhuu kertoessaan lajista.
Palveluskoiralajeja ei voi täysin niputtaa yhteen, sillä niihin kuuluu erilaisia aktiviteetteja. Jaakola on harrastanut koiriensa kanssa erityisesti pelastuskoiratoimintaa, jälkeä, hakua sekä etsintää.
Jaakola korostaa sitä, että koiralle on tärkeää päästä käyttämään nenäänsä. Koiruuksille on monenlaisia harrastuksia agilitystä koiranäyttelyihin, mutta Kaarina Jaakola pitää palveluskoiralajeja erityisen hyvinä niin koiran kuin omistajankin kannalta.
Lempäälässä ja Vesilahdella toimivan LeVek-koiraseuran riveissä harrastava Jaakola omistaa tällä hetkellä kaksi koiraa. Hovawart Heta on jo kohta 11 vuoden ikäinen seniori, jonka kanssa Jaakola on harrastanut etenkin pelastuskoiratoimintaa. Kyse ei ole pelkästä harrastuksesta, vaan pelastuskoirat ohjaajineen toimivat viranomaisten apuna etsittäessä kadonneita henkilöitä.
Viiden ja puolen vuoden ikäinen bordercollie Hiski tekee jälkeä, hakua sekä etsintäkoetta. Se on käyttövalio kaikissa lajeissa.
Ihana harrastus metsässä
Miksi harrastaa palveluskoiralajeja? Siksi, että ne ovat koiralle virikettä ja antavat mahdollisuuden luontaiseen käyttäytymiseen. Mutta myös omistaja nauttii harrastuksesta.
Kaarina Jaakola treenaa koiriensa kanssa usein, treenikaudella lähes joka päivä. Heta on jo siirtynyt eläkkeelle kilpailuista, mutta Hiskin kanssa harjoitellaan usein. Mutta kuten huippu-urheilijat, myös koirat tarvitsevat lepopäiviä.
Jaakola hehkuttaa sitä, kuinka upeaa on harrastaa koiran kanssa metsässä. Jäljen treenaamista voi tehdä yksinkin, mutta moniin lajeihin vaaditaan treenikavereita, niin ihmisiä kuin koiria. Harrastuksen myötä sosiaalinen verkosto laajenee kuin itsestään.
– Tämä on sosiaalinen harrastus, ja hyvät treenikaverit tsemppaavat entistä parempaan suoritukseen.
Koirien ilmiömäisestä hajuaistista kertoo muun muassa se, että virassa työskentelevät koirat pystyvät haistamaan jopa monen vuorokauden vanhoja hajujälkiä. Kilpailuissa esimerkiksi haussa koiran pitää löytää maastoon piilotettuja esineitä sekä ihmisiä vainunsa avulla tietyssä ajassa.
Lajiin kuuluu myös tottelevaisuushallinta.
– Kaikilla roduilla ei ole yhtä suuri tarve miellyttää ihmistä kuin toisilla. Omista koiristani bordercolliella on suurempi miellyttämisen halu kuin hovawartilla. Bordercollie Hiski on pallohullu, joten pallon saaminen on sille palkka, kun taas Heta on ruoan perään, Jaakola selittää.
Hopeaa kansallisissa kisoissa
Palveluskoirakisoihin eivät pääse kaikki koirarodut. Pelastuskoiratoimintaan sen sijaan voi osallistua lajista riippumatta, eikä sekarotuisiakaan suljeta pois.
LeVekin jäsenistä aktiiveja palveluskoiraharrastajia on vajaa parisenkymmentä. Lisääkin mahtuisi mukaan Kaarina Jaakolan mielestä.
Hän sai haussa Hiskin kanssa hopeamitalin palveluskoirien Suomenmestaruuskilpailuissa elokuussa.
– Olemme tehneet paljon työtä, ja koiralla on intoa lajiin. Toki myös ohjaajalla on oma merkityksensä.
Jos harrastus kiinnostaa, niin alkuun pääsee ilman koiraakin. Hakutreeneihin voi osallistua maalimiehenä eli henkilönä, joka piiloutuu metsään ja joka koiran pitää löytää.
Kaarina Jaakola toivoo lisää luvallisia maastoja harrastukselle. Jokamiehenoikeus ei kata treenien järjestämistä missä tahansa metsässä.
– Metsä ei mene siitä miksikään, että olemme siellä koirien kanssa. Päinvastoin pidämme poissa mahdollisia häiriöporukoita.
Fakta: Palveluskoiralajit
Palveluskoiralajeja on yhteensä kuusi: haku-, jälki-, viesti-, etsintä- ja suojelukoe sekä opaskoirien opastuskoe.
Suomessa järjestetään vuosittain reilut 600 palveluskoirakilpailua. Kisakausi huipentuu vuosittain järjestettävään Suomenmestaruuskilpailuun, jonne kunkin lajin parhaimmisto kokoontuu tavoittelemaan Suomenmestarin titteliä.
Kukin laji jakaantuu tottelevaisuus- ja maasto-osuuteen. Jokaisessa lajissa on kolme tasoluokkaa: 1 -luokka, 2-luokka ja ylin 3-luokka. Tottelevaisuusosasta koira saa korkeintaan kolmasosan kokeen kokonaispistemäärästä. Loput 2/3 koira voi saada maasto-osuudesta.
