Hevosharrastuksen määrä Suomessa on lisääntynyt viime vuosina. Samalla ovat lisääntyneet ongelmat ihmisten ja hevosten välisessä kanssakäymisessä.
Ongelmia ratkovat muun muassa luonnolliseen hevosmiestaitoon perehtyneet kouluttajat. Kansankielessä heitä kutsutaan joskus hevoskuiskaajiksi, vaikka varsinaisesta kuiskaamisesta ei olekaan kysymys. Ideana on opetella tulkitsemaan hevosen kieltä ja toimia itse niin, että humma ei saa ohjaajaltaan ristiriitaisia viestejä.
− Ennen sotia Suomessa oli hevostenkäsittelytaitoa, kun hepo oli lähes perheenjäsen, jonka kanssa touhuttiin paljon. Seuraaville sukupolville ei siirtynyt tätä taitoa, sillä hevosten määrä väheni radikaalisti. Nyt hevosharrastus on taas yleistynyt, ja samoin ongelmat sen myötä, toteaa luonnolliseen hevosmiestaitoon perehtynyt kouluttaja Mia Kytölä Pillikistön tallilta Forssasta.
Hän piti koulutusta Lempäälän Ratsastuskoulu Ratsuniityssä 26. syyskuuta.
Kytölän mukaan hevostelua opetetaan nykyään usein takaperoisesti. Ensin pitäisi opetella hallitsemaan hevonen maasta käsin. Vasta kun perustaidot hevosen hallinnassa on opeteltu, pitäisi siirtyä ratsastamisen harjoitteluun.
Hevonen kaipaa aktiviteetteja
Kaiken lähtökohta on tutustua hevoseen lajina, siihen miksi se käyttäytyy kuten käyttäytyy. Myös omalla kehon kielellä on merkitystä. Hevosta pitää käsitellä rauhallisesti ja johdonmukaisesti. Hevonen vaistoaa, jos ihminen jännittää tai pelkää sen kanssa touhuamista.
− Eläimille ei jaeta opasta kuinka ymmärtää ihmisiä, joten meidän pitää opetella kohtelemaan niitä niin, että ne ymmärtävät signaalimme oikein, Kytölä kiteyttää.
Monesti ongelmana on, että ihminen vaatii hevoselta kerralla liikaa. Pienestäkin oikeasta liikkeestä pitäisi palkita heti.
Ongelmia on laidasta laitaan. Kytölään otetaan yhteyttä esimerkiksi hevosen kuljetusvaunuun lastauksen ollessa vaikeaa tai humman käsistä riistäytymisen vuoksi. Joskus hevosta ei saada kengitettyä ilman, että eläinlääkäri tulee nukuttamaan sen.
Mia Kytölä korjaa ongelmia, joita ei olisi syntynyt, jos hevosen kanssa oltaisiin toimittu oikein alusta lähtien. Erilaiset luottamus- ja tottelevaisuusharjoitukset ovat tärkeitä. Hevosen ja omistajan suhdetta lujittaa se, että humman kanssa puuhastellaan muutakin kuin ratsastamista.
Se tekee myös hevoselle yhteisestä toimimisesta mielekästä. Jos aktiviteetteja ei ole riittävästi, voi seurauksena olla häiriökäyttäytymistä.
Kytölä ei ole törmännyt terveeseen hevoseen, jonka ongelmakäyttäytymistä ei saataisi korjattua oikealla ja pitkäjänteisellä käsittelyllä.
