Pauliina Mäkelä on ympäri kellon yhteyksissä. Hän visertää ja postaa, kommentoi ja jakaa, skypettää ja facebookkaa. Joka päivä ja koko ajan.
Sosiaalinen media kulkee Mäkelän mukana kaikkialla – paitsi silloin, kun hän on veden kanssa tekemisissä, siis suihkussa, saunassa tai uimassa.
Kuljussa asuva sosiaalisen median kouluttaja pyörittää toimistoa omassa olohuoneessaan. Mäkelän työpöydällä ei paperikasoja näy, sillä kaikki on klikkauksen päässä – oli kysymys sitten työprojektista, tapahtuman järjestämisestä tai yhteydenpidosta ystävien kanssa.
Liioittelematta voi sanoa, että sosiaalinen media muutti Mäkelän elämän. Se mahdollisti oman yrityksen perustamisen ja uudenlaisen, vapaan elämäntyylin.
Ahkera verkostoituja
Vuonna 2005 Pauliina Mäkelä odotti kuopustaan. Identtisten kaksospoikien syntymästä oli aikaa, ja hän kaipasi vertaistukea. Netistä löytyi äitifoorumi 40 viikkoa, johon Mäkelä ihastui heti. Tuolloin sosiaalisesta mediasta ei juuri julkisuudessa puhuttu.
– Foorumi oli minulle ensimmäinen kosketus sosiaaliseen mediaan omassa arjessa. Kirjoitin odotusaikana foorumille 1 200 viestiä, Mäkelä selvittää.
– Harmikseni joku hakkeroi foorumin. Minun henkilökohtainen päiväkirjani hävisi.
Äitifoorumille kirjoitelleet ystävystyivät, ja ydinporukka on yhä tekemisissä toistensa kanssa. Foorumin äidit innostivat Mäkelää tutustumaan sosiaaliseen mediaan laajemmin. Sitten tulivat Facebook, Twitter, LinkedIn ynnä muut.
Innokas yrittäjä
Yhteensä 11 vuoden aikana Nokian palveluksessa Mäkelä kävi läpi seitsemät yt-neuvottelut. Se oli hänelle tarpeeksi. Samalla hän oli uinut syvälle some-maailmaan ja rakentanut verkostoja ympärilleen.
Tässä tilanteessa oma firma oli helppo perustaa. Ei ollut tyhjän päällä. Ajatus yrittäjyydestä alkoi muhia ja kypsyi hiljakseen keväällä 2010.
Päätös hypätä tuntemattomaan kirkastui juuri ennen työhaastattelua.
– Olin irtisanoutunut NSN:ltä ja menossa työhaastatteluun. Samana päivänä kuitenkin soitin sinne ja sanoin, etten tulekaan, vaan perustan oman firman. Sanoin, että alan sosiaalisen median kouluttajaksi, kertoo Mäkelä.
– No, haastattelija sitten vastasi, että tulepa kouluttamaan meillekin.
Kiltteyden lähettiläs
Pauliina Mäkelä markkinoi itseään täysin eri tavoin kuin yrittäjä yleensä. Hän ei mainosta laisinkaan lehdessä, radiossa tai televisiossa.
– Tuotan sisältöä verkkoon ja olen siellä löydettävissä. Jaan myös esitysmateriaalini avoimesti. Ei tämä toimisi, jos minulla ei olisi laajoja verkostoja. Myös suositukset ovat tietysti tärkeässä asemassa, sanoo Mäkelä.
– Ja olen verkossa aina omalla nimelläni ja omalla naamallani.
Myös yrityksensä nimen keksimisessä Mäkelä hyödynsi sosiaalista mediaa. Hän ilmoitti Facebookissa ja Twitterissä perustavansa koulutusfirman ja kysyi, mikä nimeksi. Nimiehdotuksia tuli miltei 100.
– Joukosta erottui Some Kind, joka sitten muuntui muotoon Kinda Oy kesällä 2010.
Nimi liittyy Mäkelän persoonaan: hän on profiloitunut sosiaalisen median kiltteyden lähettilääksi.
Läpinäkyvyyden puolestapuhuja
Koska Mäkelän lähipiirissä ei ole yrittäjiä, on hänen netistä saamansa tuki ollut korvaamatonta. Kun on hyvät verkostot, apu löytyy läheltä.
Tällainen avoimesti vastavuoroinen ajattelu on yrittäjämaailmassa uutta.
– Kun esimerkiksi jokin keikka tulee samaan aikaan toisen kanssa, laitan sosiaaliseen mediaan viestiä, että pääseekö joku muu paikkaamaan. Usein menee viisi minuuttia, kun korvaaja on löytynyt.
Mäkelä painottaa, että uudenlainen yrittäjä tekee asioita näkyväksi.
– Tulevaisuudessa myös oma osaaminen pitäisi saada näkyvämmäksi. Myös rekrytointia tehdään kasvavassa määrin sosiaalisessa mediassa.
– Valmennan halukkaita oppimaan uusia taitoja, sillä sosiaalinen media luo uusia ammatteja, kuten yhteisöjen parissa työskenteleviä yhteisömanagereita.
Miksi sosiaalinen media?
Sosiaalinen media ei ole pelkkää hömppää. Pauliina Mäkelä kertoo, miksei.
Tiedonhaku ja tiedon löytäminen. Enää ei tarvitse pitää kirjahyllyssä valtavia tietosanakirjaniteitä eikä juosta kirjastossa. Voi pyytää neuvoa, etsiä vastausta kysymykseen tai jakaa omaa osaamistaan muille. Muistiinpanot jaetaan verkossa. Keskusteluihin voi palata.
Oppiminen. – Ystäväyrittäjät ja verkostot luovat minulle henkilökohtaisen oppimisympäristön. Kun verkostossani on hyviä tyyppejä, jotka jakavat kiinnostavia asioita, opin joka päivä jotain uutta, sanoo Mäkelä.
Jaettu asiantuntijuus. Tiedoiltaan ja taidoiltaan eritasoiset jäsenet voivat jakaa ja kehittää toistensa ideoita, työskentellä ja oppia hajautuneissa organisaatioissa ja virtuaalitiimeissä. Yhdessä voidaan ratkoa monimutkaisia ongelmia. Samalla tapa johtaa ja tehdä töitä on muuttunut.
Ajankohtaisuus. Pauliina Mäkelä ei lue enää paperisia sanomalehtiä. Uutiset hän bongaa aina ensimmäisenä Twitteristä tai Amppari.com-uutispalvelusta.
Sattumahdollisuudet. – Kun jaan paikkatietopalvelussa, että olen esimerkiksi Helsingin rautatieasemalla, joku lähistöllä oleva tuttuni voi huomata päivitykseni ja ehdottaa tapaamista. Olen monet kerrat tavannut ihmisiä näin. Tämä tietysti vaatii toimiakseen laajan verkoston.
Vuorovaikutus. Sosiaalinen media avaa uusia tapoja olla yhteydessä ihmisten kanssa. Paikalla ja ajalla ei enää ole väliä.
Tapahtumat. Tapahtumien markkinointi ja niistä informointi on valovuosia helpompaa kuin ennen sosiaalista mediaa. Paikan päältä voi raportoida reaaliaikaisesti, mikä ei sekään ollut ennen mahdollista. Myös suuret televisio-ohjelmat kuten olympialaiset saavat Twitter-kommentoinnin avulla uusia ulottuvuuksia. Mäkelä kertoo järjestävänsä myös taskulounaita eli avoimia omakustanteisia verkostoitumiskokoontumisia, joihin kutsu esitetään Twitterissä
Demokratia. Arabikevään kansannousuissa sosiaalisella medialla oli merkittävä rooli. Mäkelä kertoo, että Pohjois-Afrikassa moni lapsi on jopa saanut nimekseen Facebook tai Twitter.
