Lempäälän sivistyslautakunta jalkautti jäsenet kentälle. Osa lautakuntalaisista tutustui kevään mittaan koulutyöhön, osa lähetettiin kirjastohommiin. Tarkoituksena oli saada tuntumaa arkeen sivistystoimen eri työpaikoilla.
Kirjastossa lautakuntajäsenten kiinnostuksesta ilahduttiin kovasti, sillä asiakkaat usein luulevat, että ”siellä ne vain istuvat lainaustiskissä, lainaavat ja palauttavat”.
Pääkirjastossa kirjasto- ja kulttuurijohtaja Sarri Nykänen alaisineen riisuivatkin aika pian turhat luulot harjoittelijoiltaan Satu Kosolalta sekä Hanna Lahtiselta.
Kirjastoharjoittelijat saivat perusteellisen kirjaston esittelyn ja heidät perehdytettiin mm. aineiston hankintaan, kokoelman hoitoon ja lastenkirjastotyöhön. Tavallisena työpäivänä pääkirjaston kahdeksan työntekijää palvelevat kukin lainaustiskissä tunnin, pari. Muu aika kuluu kirjojen tilaamisessa, valmistamisessa lainausta varten ja monenlaisessa suunnittelutyössä.
– Onhan sen tajunnut, että eivät nuo kirjat itsestään hyllyyn hyppää, mutta silti yllätti, miten monipuolista työtä kirjastossa tehdään, kertoo Satu Kosola, joka tutustui Lempäälän pääkirjaston töihin eräänä perjantai-iltapäivänä oman työpäivänsä jälkeen.
Hanna Lahtinen teki töitä yhden lauantaipäivän. Siinä ehti hyllyttää palautuneita kirjoja, palvella asiakkaita lainaustiskillä, perehtyä kirjaston tietojärjestelmään ja muovittaa kirjoja.
Kuljun ja Sääksjärven kirjastoihin tutustunut Mikko Koivuluoma pääsi tekemään tiedonhakua eli listaamaan asiakkaalle lasten- ja nuortenkirjoja, joista on tehty elokuva.
– Asiakkaalle kirjastotyöstä näkyy päällimmäisenä tiskillä olo ja hyllytys, mutta nuo muut tehtävät jäävät vähemmälle huomiolle. Oli kiva saada tietoa niistäkin ja samalla tutustua kirjaston henkilökuntaan, ja kuulla sen ajatuksia, sanoo Mikko Koivuluoma.
Lempäälässä lähes jokainen koululuokka tapaa kirjastonhoitajan kirjavinkkauksen tai tiedonhaunopetuksen merkeissä vuosittain.
– Vaikutuin siitä, kuinka hyvin kirjasto panostaa koululaisiin ja nuoriin. Oli ilo huomata, että kirjastossa yhteistyö koulujen kanssa koetaan erityisen tärkeäksi ja lukemiseen kannustaminen on kirjastolaisille sydämen asia, kertoo Hanna Lahtinen.
– Lukemisen ja kirjoista keskustelemisen kautta etenkin murkkuikäisten on varmaan helpompi avautua omista ongelmistaan, sanoo Lahtinen ja muistelee, kuinka omassa nuoruudessa kirjojen avulla pystyi käsittelemään sisällä vellovia tunteita ja ajatuksia.
– Kirjastopäivistä jäi paljon käteen, toteaa Mikko Koivuluoma kaikkien kirjastoon tutustujien suulla. Kaikki kolme pitävät kirjastopalveluja tärkeinä.
Koivuluoma näkee myös, että pääkirjasto on uusittava, mutta siinä yhteydessä ei Kuljun ja Sääksjärven kirjastojen kehittämistä saa unohtaa.
– Etenkin tällaisena aikana, kun monissa talouksissa saatetaan painia pienten tulojen kanssa, kirjasto on tärkeä. Se on paikka, minne kuka vain, mistä lähtökohdasta vain, on tervetullut eikä siellä tehdä erottelua ihmisten välillä, pohtii Hanna Lahtinen:
– Parhaimmillaan kirjasto kokoaa ihmiset yhteen jakamalla samalla kokemuksia ja tunnelmia sekä tietoja ja taitoja. Jokaisen tulisi osata käyttää kirjastoa ja pitää sitä omanaan.
Sari Musakka
