Lantion pyörittelyä ja ruokohameen heilahduksia

Anja Solala on huomannut, että oppilaat ovat innostuneet tanssin lisäksi myös eksoottisista hula-asuista. Kuva: Erkki Koivisto
Anja Solala on huomannut, että oppilaat ovat innostuneet tanssin lisäksi myös eksoottisista hula-asuista. Kuva: Erkki Koivisto

Pirkan opistossa Lempäälässä voi tänä syksynä ensimmäistä kertaa keinua hulan, havaijilaisen ja polynesialaisen perinteisen hulatanssin tahdissa. Tanssinopettaja Anja Solala Kangasalta toivoo, että hulatanssista tulisi yhtä kova buumi kuin itämaisen tanssin aikanaan rantautuessa Suomeen.

– Kaikki mukaan. Tämä sopii kaikenikäisille ja pitää kropan kunnossa. Monipuolinen hulatanssi vaikuttaa sekä kehoon että mieleen antaen elämäniloa. Kehossa jo perusasennon ansiosta harjaantuvat eniten lantion, pakaroiden ja reisien lihakset. Pyörivät, iskevät ja keinuvat liikkeet muokkaavat vyötäröä ja vatsaa. Käsiliikkeet ovat aktiivisesti mukana, sanoo muun muassa Sampolassa ja Ahjolassa itämaisen tanssin kursseja vetänyt Solala mainiten, että hulatanssi on raskaampaa kuin itämainen tanssi.

– Liikkeiden napakkuuden vuoksi laji antaa voimaa lihaksiin ja energiaa, mutta hulatanssi on ennen kaikkea kauneuden tanssi: naiseudesta nauttimista ja meren aalloilla rentoutumista.

Jo 1950-luvulla nuoriso kokeili hulavannetta Olavi Virran Hula-hula-hoopin tahtiin. Solala korostaa, että polynesialaisessa hulatanssissa ei pyöri vanne vaan lanne. Se tekee kahdeksikkoa.

Eksotiikkaa työväentalossa

– Tämä on meillä aivan uutta. Suomessa ei ole ollut hulatanssin opetusta ennestään. Kurssilla yhdistellään pehmeämpää amerikkalaisvaikutteista hulatanssia Havaijilta ja rytmisen rumputyylin tanssia Tahitilta.

Anja Solala on opettanut itämaista tanssia 1990-luvulta. Myöhemmin hän ihastui hulatanssiin, mutta huomasi, ettei sen opetusta saanut missään. Nyt hän näkee, että itämaista tanssia harrastaneille hula sopii haastavampana tanssivaihtoehtona vaihteluksi.

– Kurssilla osallistuvalta ei edellytetä aikaisempaa kokemusta. Alkeista aloitetaan.

Kaislahamettakaan ei tarvita. Solala kehottaa ottamaan mukaan lantiota korostavan vyön tai huivin, jumppa-asukin käy. Lei kaulassa ja kukkakoristeet käsissä auttavat pääsemään paratiisisaarten tunnelmaan. Solala itse pitää tanssimisesta paljain jaloin.

Torstaisin kokoontuva kuukauden mittainen intensiivikurssi alkaa 11. syyskuuta Lempäälän

Anja Solala toivoo, että hulatanssin ympärille syntyisi samanalainen buumi kuin aikoinaan itämaiseen tanssiin. Kuva: Erkki Koivisto
Anja Solala toivoo, että hulatanssin ympärille syntyisi samanalainen buumi kuin aikoinaan itämaiseen tanssiin. Kuva: Erkki Koivisto

työväentalossa. Puolitoistatuntinen alkaa lämmittelyllä ja päättyy venyttelyyn ja mielikuvarentoutukseen. Siinä välillä opetellaan perusasentoa, perusliikkeitä ja askeleita sekä käsiliikkeitä. Tanssia voi yksikseen, mutta paljon harjoituksia tehdään myös ryhmittäin tai

pareittain.

– Teemme yhdessä myös koreografian, jota voi treenata kotona.

Kuukauden mittainen kurssi on kokeilu. Kevääksi on ajateltu uusintaa. Jos kysyntää on, kurssi on mahdollistaa toteuttaa toisen kerran vielä joulun allakin.