Adventin etenemistä mitataan kynttilöillä. Viikko viikon jälkeen syttyy neljän rivissä uusi kynttilä vanhan viereen. Lopputulokseksi saa kauniin nousevan suoran lyhimmästä pisimpään. Kun viimeinen kynttilä syttyy, ollaan jo lähes perillä. Joulu koittaa.
Kynttilän liekissä on lumoa. Koteja valaistaan sähköllä, mutta kaunistetaan kynttilöillä. Juhlapöytään nostetaan elävä tuli. Pimeinä iltoina kynttilät luovat rauhallista lämpöä ja lempeää tunnetta. Miten monessa joulukortissa onkaan kuvattuna kauniita kynttilöitä!
Kynttilöissä on myös voimaa. Pieneen liekkiin kätkeytyy suuri tuli. Valitettavasti se joskus karkaa suureksi vahingoksi. Toivottavasti tänä jouluna säästytään murhenäytelmiltä.
Kynttilät voivat myös muuttaa maailmaa paremmaksi. Marraskuussa vietettiin Saksassa Berliinin muurin murtumisen 25-vuotisjuhlia. Minäkin otin osaa muistomessuun Dresdenissä. Kuulin kertomuksia kokoontumisista, joissa tuhannet muutosta halunneet olivat etsineet kirkoista tilaa vapaalle mielipiteen ilmaisulle.
Itä-Saksan suurkaupungeissa järjestettiin vuonna 1989 rauhanrukouksia, joiden päätteeksi joukot lähtivät kirkoista kaduille kynttilöitä kantaen ja laulaen. Tilanne oli jännittynyt, mutta mellakointi ja väkivalta eivät puhjenneet. Aseistautuneet poliisivoimat eivät puuttuneet kulkueisiin. Heidän kerrottiin olleen ”valmistautuneita kaikkeen, mutta ei kynttilöihin ja rukouksiin”. Pakkovalta kaatui lopulta niiden voimalla.
Kynttilä on sekä rauhan että rukouksen väline. Se rauhoittaa mieltä ja keskittää ajatuksia niin kodissa kuin kirkossa. Se hiljentää sydämen kuuntelemaan Jumalaa ja etsimään Hänen tahtoaan.
Adventin kynttilöiden valo antaa pienen kajon Jumalan kirkkaudesta. Ehkä se näkyykin parhaiten juuri talven pimeydessä? Juoksu tavaran ja tarjousten keskellä ei kuitenkaan ole otollisinta sen huomaamiselle. Taivaallisten aarteiden havaitsemista häiritsee ajallisten houkutusten kimallus. Kun silmiä sokaiseva loisto himmenee ja korvia kiusaava melu hiljenee, sydämen kaipuu nousee pintaan. Rauhan ja turvallisuuden toive sekä hyvän ja mielekkään elämän kaipuu hiipivät esiin.
Jouluna ihmisen kaipaus ja Jumalan vastaus kohtaavat toisensa. Kummankin huomaa vasta, kun rauhassa ja hiljaisuudessa kurkistaa pieneen ja vähäiseen. Arka ja varovainen rukous kohdistuu seimeen syntyneeseen köyhään lapseen: Kaikkivaltias Jumalan Poika, Rauhanruhtinas, siunaa meidän joulumme. Anna valosi poistaa huolemme ja pelkomme. Amen.
Piispa Matti Repo
