Olipa kerran isä ja kaksi poikaa. Thaimaalaiseen tapaan he ajoivat mopon päällä kolmistaan. Mopo on köyhille vuoristoheimolaisille tuiki tarpeellinen kulkuväline, sillä osaan kylistä ei johda autotietä. Perheen matka keskeytyi yhteentörmäykseen auton kanssa. Pojat lensivät pidemmälle metsään ja isä autotielle. Kuski huomasi isän olevan elossa. Kuolleesta joutuu maksamaan Thaimaassa vähemmän kuin loukkaantuneen hoitokuluista, joten kuski ajoi toisen kerran isän päältä – isä kuoli. Tarina on valitettavasti tosi, ja onnettomuudesta selvinneet pojat opiskelevat nykyään suomalaisten Thai-Kummit ry:n tukemassa oppilaskodissa. Ilman tukea heillä ei olisi varaa peruskoulutukseen.
Minä Milja, 16, sisareni Saaga, 15 sekä äitini Mari Lassila olimme joulun aikaan Pohjois-Thaimaassa oppilaskodeissa kristillisessä vapaaehtoistyössä vajaat kaksi viikkoa. Fidan ylläpitämissä oppilaskodeissa opetimme englantia, pianonsoittoa sekä lentopalloa lapsille. Autoimme myös oppilaskotien sekä paikallisten kirkkojen joulujuhlien järjestämisessä.
Perheemme thaimaalainen kummipoika, Chenrop, 7, on yhdessä näistä oppilaskodeista, joten pääsimme tervehtimään häntä.
Oppilaskotien joulujuhlissa lapset lauloivat ja tanssivat. Esityksillään he ylistivät Jumalaa ja juhlistivat tulevaa joulua, jota Thaimaassa ei vietetä. Thaimaan pääuskonto on buddhalaisuus, joten lapset käyvät koulua myös jouluaattona. Esitimme joulujuhlissa myös yhden suomalaisen joululaulun Tulkoon joulu.
Betlehem-kodissa asuvat lapset ovat 7–18-vuotiaita. Neljä lasta nukkuu samasa huoneessa ja omistavat jokainen kaistaleen vaatekaapista. He saavat kolme ruokaa päivässä: aamupalan, lounaan ja päivällisen.
Lapset käyvät koulua joka päivä 8.30–16.30, mutta lähtevät kävelemään kouluun jo 7.30, sillä he siivoavat koulussa ennen koulupäivän alkua. Ennen kouluun lähtöä he kaikki rukoilevat rivissä pihalla vanhemman oppilaan johdolla, jotta Jumala turvaisi heidän tulevan päivänsä. Oppilaskodin johtaja Samran Posawang kertoi, että lapset on opetettu ottamaan apua vastaan ja kantamaan myös itse vastuuta auttamalla muita ja osallistumalla oppilaskodin töihin ja toimintoihin.
Meillä oli mahdollisuus osallistua vapaaehtoistyöhön Fidan lähetystyöntekijä Meria Jokisen kautta. Hän on perustanut molemmat oppilaskodit Chiang Maissa sekä Mää Laa Noinissa. Hän kertoi nähneensä näyn 8-vuotiaana itsestään lähetyskentällä, mikä on poikkeuksellista, sillä hänen lapsuudenperheensä ei ole uskova. Myöhemmin hän opiskeli sairaanhoitajaksi. Lähetystyöntekijäksi ryhdyttyään Meria Jokinen perusti oppilaskodit, sillä hän halusi auttaa lapsia sekä henkisesti että konkreettisesti. Meria Jokinen haluaa korostaa, että jos on kiinnostunut käytännön lähetystyöstä, sen pitäisi tapahtua Jumalan kutsusta.
Oppilaskotien toiminta perustuu suomalaisten kummien tukeen. Kuukausittainen tuki on 32 euroa, joka takaa lapselle ruoan, asumisen sekä koulunkäynnin.
Lapset saavat myös joululahjan, joka tänä vuonna sisälsi pyyhkeen, omenan – omenat ovat Thaimaassa kalliita ja harvinaisia ”eksoottisia” herkkuja – ja muuta hyödyllistä jokapäiväiseen elämään. Muutama lapsi Betlehem-kodissa on vielä ilman kummia, joten meille pienellä rahalla kuukaudessa saisi jonkun lapsen tulevaisuuden taattua. Kummitoiminnasta kiinnostuneen kannattaa tutustua Thai-Kummien nettisivuihin.
Milja Lassila
