Ei ole kaikkein pienimpiä muutoksia ihmisen elämässä tulla kuumasta Afrikasta talviseen Suomeen. Silti tammikuun lopulla tänne matkanneet ja Lempäälään asettuneet 12 kongolaista pakolaista ovat kiitollisia siitä, että he pääsivät pois pakolaisleiriltä.
Tulokkaat koostuvat kahdesta perheestä, joista toinen oli pakolaisleirillä Malawissa ja toinen Sambiassa. He tulivat Suomeen kiintiöpakolaisina YK:n pakolaisohjelman kautta.
Vital ja Gloire Kabengano ovat 18- ja 20-vuotiaat veljekset, jotka viettivät vanhempineen ja sisaruksineen yhteensä kymmenen vuotta YK:n pakolaisleirillä Malawissa. Aika leirillä ei ollut helppoa.
– Siellä oli paljon ihmisiä, joilla oli erilaisia taustoja, kansallisuuksia ja uskontoja. Toisin sanoen leirillä oli aika vaarallista, Kabenganot sanovat.
Heidän äidinkielensä on swahili mutta he kävivät leirillä englanninkielistä koulua, joten veljekset puhuvat myös hyvää englantia. Asumuksina leirillä oli itse maa-aineksista tehdyt rakennukset, jotka eivät vastaa länsimaista käsitystä rakennuksista.
Kulttuurisokki Suomeen tullessa olikin melkoinen. Etenkin kylmyys ja lumi tuntuvat oudoilta.
Ystäväperheet apuna arjessa
Lempäälän maahanmuuttajakoordinaattori Heidi Posti kertoo, että perheitä on tutustutettu suomalaiseen elämänmenoon. Tässä ovat tärkeänä apuna vapaaehtoisiksi ilmoittautuneet ystäväperheet. Kunnan keskustassa vuokra-asunnoissa asuville perheille on esitelty paikkoja ja opastettu esimerkiksi tekemään ruokaostoksia.
– Ruoka on täällä hyvin erilaista kuin Afrikassa. Siellä ruoka tehdään itse raaka-aineista, mutta täällä syödään enimmäkseen prosessoitua ruokaa, Kabenganon veljekset pohtivat.
Pakolaisille järjestettiin tervetulojuhla sunnuntaina 15. helmikuuta Kuljun Majakassa. Perheet ilmaisivat kiitollisuutensa siitä, että he pääsivät Suomeen. Kabenganon perhe joutui odottamaan tänne pääsyä kaksi vuotta sen jälkeen, kun he saivat oleskeluluvan Suomeen.
Päätyminen juuri Suomeen ja Lempäälään oli pakolaisille käytännössä arpapeliä.
– Tuntuu oudolta, että Lempäälässä ei näy muita mustia ihmisiä. Ei meitä silti tuijoteta. Odotamme innoissamme, että pääsemme aloittamaan koulun käymisen, Vital ja Gloire Kabengano kertovat.
Todennäköisesti he tulevat käymään koulua Tampereella. Opinnoissa keskitytään opettelemaan suomen kieltä ja täkäläistä kulttuuria.
Pakolaiset ovat kristittyjä, joten uskonnon suhteen heillä ei ole kulttuurisokkia. Ystäviä Afrikasta on silti jo hiukan ikävä, myöntävät Kabenganon veljekset.
Kommentointi on suljettu.