Jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari K. A. Tapolan (29.3.1895 – 2.4.1971) syntymästä tuli 120 vuotta 29. maaliskuuta. Lähiomaiset prikaatikenraali Antti Nummisen johdolla järjestivät muistojuhlan Lempäälässä.
Juhlapäivän ohjelmaan kuului Jumalanpalvelus Lempäälän kirkossa ja sen jälkeen seppeleidenlasku jalkaväenkenraali Kustaa Tapolan haudalle, jossa Pertti Keinonen soitti trumpettifanfaarin ja seppeleenlaskun jälkeen laulettiin virsi 577. Juhlallisuudet hautausmaalla jatkuivat seppeleiden- ja kukkienlaskulla Lempäälän sankarihautausmaalla.
Muistojuhlaa vietettiin Vanhassa pappilassa. Kutsuvieraina omaisten ohella olivat kunnan ja seurakunnan sekä veteraanijärjestöjen edustajat. Tervehdyssanat lausui Kustaa Tapolan isoveljen Aaku Tapolan pojanpoika res. majuri Hannu Tapola.
Ohjelmassa oli kahvitarjoilun ohella musiikkiesityksiä. Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan kamariorkesterin esittämänä kuultiin Fredrik Paciuksen Sotilaspoika, Jean Sibeliuksen Andante Festivo ja Ateenalaisten laulu sekä Parolan marssi.
Kenraali Tapolan työurasta kertoivat prikaatikenraali Antti Numminen otsikolla Jalkaväenkenraali Kustaa Tapolan johtamistoiminta – sotataidon näkökulma sekä hämäläisen Panssariprikaatin komentaja, eversti Pekka Järvi, joka puhui Hämeen puolustusjärjestelyistä tällä hetkellä. Sotien loputtua Kustaa Tapolan ensimmäinen rauhan ajan työ oli Etelä-Hämeen sotilasläänin komentajana.
Kenraalin poika, rehtori Tuomas Tapola palasi jatkosodan vuosiin 1942–44 kertoen kuvien kera Muistelmia isästäni Kustaa Tapolasta sodan aikana. Jatkosodassa hän oli isänsä mukana rintamalla tämän sotilaspalvelijana ja lähettinä sekä myöhemmin 17-vuotiaana vapaaehtoisena tykkimiehenä isänsä 5. Divisioonassa etulinjassa Syvärin Lotinanpellossa. Arkeen rintamalla asemasodan aikaan liittyi leppoistakin elämää varsinkin, kun koko perhe oli Aunuksen kannaksella, äiti Emilia Tapola sotilaskotisisarena ja veli Ilkka Tapola ilmatorjuntajoukoissa.
Kesäkuun 21. päivänä 1944 Lotinanpellossa alkoi puna-armeijan suurhyökkäys. Stalinin tarkoitus oli juuri Kustaa Tapolan 5. Divisioonan täydellinen tuhoaminen materiaalilla asemiinsa. Divisioonan torjunta- ja viivytystaistelut kestivät kuukauden. Sinä aikana 5. Divisioona vetäytyi 200 kilometriä taistellen halki Aunuksen Nietjärvelle, jossa saavutettiin torjuntavoitto. Antti Nummisen johdolla Nietjärvelle on joitakin vuosia sitten pystytetty muistopatsas.
Marsalkka Mannerheim nimitti K. A. Tapolan Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi 18. marraskuuta 1944. Perusteluissa sanotaan: ”Kenraalimajuri K. A. Tapola on komentanut 5. Divisioonaa kesä-heinäkuun raskaissa puolustustaisteluissa Syväriltä Pitkärantaan. Hän on divisioonansa kanssa koko taisteluvaiheen ajan saanut kestää vihollisen Aunuksen voimaryhmän raskaimman painostuksen, ankarimmat iskut. Hänen taitavalla johdollaan divisioona tuotti jatkuvissa, sitkeissä taisteluissa viholliselle huomattavat tappiot ja pysäytti viimein vihollisen etenemisen Pitkärannan seuduilla torjuttuaan sen useita päiviä kestäneet, suurin voimin tekemät läpimurtoyritykset, sille mitä raskaimpia tappioita aiheuttaen. Näin hän vakiinnutti tilanteen Laatokan Karjalan tärkeimmällä operaatiosuunnalla sodan loppuun saakka.”
Kenraali Tapolasta elämäkerran Ajan paino kirjoittanut pojantytär, kirjailija Päivi Tapola kertoi Muistelmia isoisästäni –osuudessaan kenraalin työteliäistä eläkevuosista sekä kesänvietosta pienviljelijänä Pertunmaalla. Hän sanoi muun muassa:
– Tiesin toki, että isoisä oli hyvin työteliäs, olinhan nähnyt, miten uutterasti hän hoiti vaikkapa kasvimaataan ja metsiään. Tutkiessani ja lukiessani elämäkertaa varten kaikkea häneen liittyvää, hämmästyin silti, miten valtava hänen työtarmonsa oli ollut. Hän sai paljon aikaan. Silti meille jälkeläisille hänen merkityksensä ja arvonsa ei ole suorituksissa, vaan siinä millainen hän ihmisenä oli.”
Juhlan päätteeksi juhlavieraat ja kamariorkesteri esittivät Maamme-laulun.
Teksti: Päivi Tapola
Kuvat: Mika Lavonen
”Portit pantiin kiinni”
Jalkaväenkenraali, Mannerheim-ristin ritari K. A. Tapola (29.3.1895 – 4.2.1971) toimi merkittävissä tehtävissä sekä Suomen puolustusvoimien että valtiollisen historian kannalta. Hän oli syntyjään lempääläläisen talonpojan poika, jonka lääketieteen opinnot vapaussota katkaisi ja seurasi vaikea päätös omistautumisesta upseerin uralle.
Talvisodassa Kustaa Tapola oli Kannaksen Armeijan esikuntapäällikkö, välirauhan aikaan Maavoimien esikuntapäällikkö ja operatiivisen osaston päällikkö. Jatkosodassa Tapola toimi ensin Karjalan Armeijan esikuntapäällikkönä ja kesästä 1942 alkaen 5. Divisioonan komentajana Aunuksen kannaksella sekä sodan lopulla tämän ohella VI Armeijakunnan komentajana. Hänen taitavalla johdollaan saavutettiin Nietjärven merkittävä torjuntavoitto, jossa ”portit pantiin kiinni” vihollisen etenemiselle.
Sotien jälkeen varsinkin koulutuskysymykset olivat Tapolalle tärkeitä. Hän toimi Sotakorkeakoulun johtajana, sotakoulujen ja jalkaväen tarkastajana, josta toimesta hän jäi eläkkeelle täysin palvelleena vuonna 1955. Tapola oli myös Puolustusrevision jäsen ja Puolustuslaitoksen rationalisointitoimikunnan puheenjohtaja sekä valtakunnallisen aluejaon kehittäjä.
Eläkkeelle jäätyään Kustaa Tapola jatkoi laajoissa ja vaativissa tehtävissä kuten Puolustustaloudellisen suunnittelukunnan puheenjohtajana. Hän oli myös Sotatieteellisen seuran johtokunnan jäsen, Sotilaspsykologisen seuran jäsen, Suomen Ladun hallituksen jäsen ja Korkeimman oikeuden sotilasjäsen 18 vuoden ajan. Monissa kirjoituksissaan ja puheissaan hän käsitteli erityisesti historiallisia ja moraalisia kysymyksiä.
