Akaa, akaampi, akain

Positiivisuuden kautta. Mennään tuon suon yli niin, että heilahtaa. Yksi Akaa vastaa kymmentä muuta kuntaa.
Akaan kaupungin yritys suitsia henkilökuntansa sananvapautta jäi yritykseksi, mutta vasta asiasta nousseen äläkän takia. Näin Suomessa 2010-luvulla.
Ohjeistus on, että kaupungin henkilöstön pitäisi esiintyä median suuntaan positiivisesti eli usein vastoin omaa mielipidettään. Suomeksi se on valehtelemista. Tuttua puuhaa joka diktatuurista ja sota-ajan propagandasta. Tarkoitusperänä on puhua musta valkoiseksi ja päin vastoin. Mikä on positiivista, kenelle? Sen ilmeisesti haluaisi akaalaisittain päättää kunnan johtoryhmä, pieni piiri joka tapauksessa. Nyt Akaan ulkoinen kuva koki melkoisen kolauksen.
Ellei länsimaiseen demokratiaan kuuluvaa vahvaa ja lain turvaamaa perusoikeutta, sananvapautta, kunnioiteta eikä epäkohtia saa tuoda seuraamuksitta ja sensuroimatta esimerkiksi haastatteluissa esiin, olemme tuhon tiellä. Korjausliikettä ei pääse tapahtumaan, kun ”kaikki on aina ihan hyvin”.
Epäkohtiin tarttuminen on positiivista, mutta ei pelkästään sitä vaan jopa sankarillista ja siihen pitäisi rohkaista kannustuspalkkioin. Rehellisyys maan perii. Jos oman työnsä asiantutija, viranhaltija tai muu kunnan työntekijä kokee vaikkapa, että veronmaksajien rahoja voisi käyttää nykykäytäntöä tehokkaammin tai järkevämmin, havainto ja mahdollinen korjausehdotus on syytä tuoda yleiseen keskusteluun. Kenelle siitä olisi haittaa?
Positiivisinta olisi toimia avoimesti, avoimemmin ja avoimimmin.
Je Suis Akaa.