Kun Jarvan Matti täytti 80-vuotta keskiviikkona 8. heinäkuuta, kurvasi hänen pihaansa yllättävän monta autoa. Pitkäaikainen metsästysystävä Jorma Karvinen oli nimittäin tuumannut, että 30-vuotinen talkootyö Ylämäen metsästysseurassa olisi syytä palkita. Hän otti yhteyttä Vesilahden Ampujiin ja ehdotti kunniamerkin hakemista seuran nimissä.
– Matti Jarvan työ etenkin nuorten parissa on vertaansa vailla ja hänelle on nyt myönnetty Suomen ampumaurheiluliiton hopeinen ansiomerkki elämäntyöstä ampumaurheilun hyväksi. Kultaista ansiomerkkiä haettiin, mutta ne oli varattu puheenjohtajille, kertoi Vesilahden Ampujien puheenjohtaja Raimo Pitkäkoski.
Vuosikymmenet erityisesti nuorille kohdistetussa ilmakivääritoiminnassa puuhamiehenä ollut Matti Jarva on pitänyt nuoren jos toisenkin poissa
pahanteosta.
Harjulan nuorisoseurantalon jokaviikkoisten ammuntojen lisäksi Matti Jarva järjesti paljon kilpailuja ja ystävyystotteluita. Niihin liittyi tiiviisti myös Sinikka-vaimo, joka valmisti joka kerta väelle pärekopallisen peuranlihavoileipiä. Voileivistä riitti juhlissakin niin paljon juttua, että niitä voidaan varmasti kutsua jo legendaarisiksi.
– Matti leikkasi lihan ja minä päällystin leivät. Suolakurkkua laitettiin päälle ja hyviä olivat, kertoo Sinikka Jarva voileipien salaisuuksista.
Talkoohommat eivät ole rajoittuneet järjestelytöihin, vaan käytännönkin työt piti hoitaa. Talvisin Harjulaan vievä tie oli luminen ja liukas.
– Minä pidin tien ja raput auki Harjulaan. Liukkailla toin kotoa santaa hiekoitukseen, Matti Jarva kertoilee.
Jorma Karvisen mukaan Matti Jarvalla on todellinen yhteys nuoriin.
– Kaikki nuoret ovat aina olleet yhtä arvokkaita ja ketään ei sorsittu. Yksikin tähtäsi vasemmalla silmällä ja kysyin onko hän vasenkätinen. Ei hän ollut ja neuvojen jälkeen ampuja tuli hänestäkin. Hyviä ampujia meillä on ollut, ylämäkeläiset pärjäsivät aina kilpailuissa. Se on harjoittelun tulosta, tietää Matti Jarva.
Myönnetystä ansiomerkistä Matti Jarva on otettu.
– Ihmeellistä tämä on, en taidakaan olla ihan pilipali, hän tuumaa.
– Aina on tullut vain myöteistä palautetta, eikä moitetta. Mitä nyt Sinikka vähän esteli, jos kylään olisi pitänyt joskus mennä. On ollut hyviä ystäviä, luottohenkilöitä, joiden kanssa on yhdessä tehty. Nyt hommat on luovutettu nuoremmille, mutta tahtovat vieläkin pitää minua pomona, Matti Jarva myhäilee pieni pilke silmäkulmassa.
