– Olenkohan tiputtanut silmukan? Tässä on epäilyttävän iso aukko, Titta Eräniitty pohtii punaisesta, pörröisestä langasta tekeillä olevaa baskeria katsellessaan.
– Annahan kun minä katson, Kati Salminen pyytää.
Salmisen diagnoosi on, että lanka on jäänyt liian löysäksi.
– No hyvä, se tasoittuu siitä ajan myötä, Eräniitty toteaa helpottuneena.
Lempäälän Ruskea-Ahteella asuvan Kati Salmisen kotiin on kerääntynyt naisia kutomaan. Langankierto-nimistä toiminimeä pyörittävä Salminen on perustanut avoimen neulepiirin. Ensimmäinen kokoontuminen oli 20. elokuuta, ja yhteen keräännytään joka toinen torstai.
– Perustin neulepiirin, koska olisin halunnut itsekin aikoinaan, keskimmäisen lapseni ollessa pieni, osallistua sellaiseen. Lempäälässä ei avoimia neulepiirejä tietääkseni ole tällä hetkellä muita.
– Yhdessä on hauskaa tehdä. Osallistujat voivat tuoda omia töitään, ja jos heille tulee dilemma, yritän parhaani mukaan auttaa, Salminen selvittää.
Kati Salminen on valmistunut Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta artesaaniksi. Taskusta löytyvät myös rakennusalan diplomi-insinöörin paperit. Aiemmin tutkijana työskennellyt Salminen havahtui viisi vuotta sitten siihen, että käyttökelpoista tekstiilijätettä menee valtavat määrät hukkaan. Hän koki aiheen niin tärkeäksi, että päätyi alanvaihtoon.
Tätä nykyä Salminen tekee muun muassa tilaustyönä mattoja ja valmistaa kangaskoreja ja -kasseja myyntiin. Omassa verkkokaupassa on kierrätyshengessä myynnissä myös retrokankaita.
Lisäksi hän opastaa muita suunnittelemaan ja valmistamaan käsitöitä vetämillään kursseilla, muun muassa tulevana viikonloppuna työstetään villasukan tunnetusti kinkkisintä kohtaa, kantapäätä.
