Himminkodossa Lempäälässä on odottava tunnelma. Vanhustyönkeskukseen on kohta tulossa kuukausittaiselle vierailulle kaverikoiria. Joku sanoo, että hänellä on karkkia, jota voisi antaa karvaturreille.
Valitettavasti koirille ei saa antaa nameja, mutta muuten vierailu näyttää täyttävän asukkaiden odotukset.
Väinö Toivonen rapsuttaa keeshond-rotuista koiraa. Hänellä on ollut useita koiria, joista mieleen on jäänyt etenkin suomenpystykorva. Sen kanssa käytiin metsällä.
– Koirat ovat kivoja. Minulla oli myös hollantilainen paimenkoira, Toivonen jutustelee keeshondia rapsuttaessaan.
Kyse on Suomen Kennelliiton kaverikoiratoiminnasta. Koiria viedään laitoksiin tapaamaan niiden asukkaita.
Ihan mikä tahansa turre ei pääse kaverikoiraksi, vaan siltä vaaditaan sopivaa luonnetta. Koirat omistajineen koulutetaan tähän vapaaehtoistyöhön.
Kaverikoiratoiminnassa mukana oleva Riitta Pauhu-Pohjalainen kertoo, että kaverikoiran pitää olla vähintään kahden vuoden ikäinen. Sen taustan täytyy olla tunnettu, eli turren pitää mielellään olla alkuperäisellä omistajallaan.
Uskollisia kavereita
Koirien luonne testataan.
– Testeissä katsotaan, miten koirat reagoivat yllättäviin tilanteisiin ja ääniin. On myös tärkeää, että ne eivät innostu leikkimään keskenään, se ei ole tämän toiminnan tarkoitus.
Yleensä kaverikoiria menee kohteeseen useampi kerrallaan, jotta jokainen halukas ehtii rapsuttaa eläintä ja kohdata tämän ajan kanssa. Pauhu-Pohjalainen sanoo, että hän aloitti kaverikoiratoiminnan jo sittemmin edesmenneen turrensa kanssa. Eläin piti silityksistä, joten toiminta toi iloa myös koiralle.
Omistajallekin tulee hyvä mieli, kun saa ilahduttaa vanhuksia.
Koiria on käynyt Himminkodossa asukkaiden ja hoitajien ilona jo monta vuotta. Hoitaja Margit Naskali pitää eläinvierailuja tärkeinä vanhuksille. Monella on ollut eläimiä, mutta laitoksessa asuessa niistä on pitänyt luopua.
Arvi Viskari kuvailee koiria uskollisiksi kavereiksi. Hänellä oli muun muassa lintukoira, jonka kanssa Viskarin veli kävi metsällä, Arvi kun ei ollut ampumamiehiä.
Viskarilla oli myös kissoja. Itse asiassa hän kertoo pitävänsä niistä enemmän kuin koirista.
Etenkin yksi katti on jäänyt mieleen.
– Kissa herätti minut joka aamu kymmentä vaille kahdeksan koskettamalla tassullaan poskeani, mies hymyilee.
Kissa tai koira, joka tapauksessa eläinten vierailut piristävät vanhusten päivää.
