Varpushaukka, metsien peruspeto, on maan yleisin petolintu. Tosin LempäälänVesilahden alueella tuulihaukka kilpailee vahvasti ykköspaikasta. Varpushaukan pesimäkannaksi arvioidaan maassa 7 000–10 000 paria ja tuulihaukan 7 000 paria.
Nämä yleiset harakan kokoluokkaa olevat pikkuhaukat eroavat toisistaan saalistamisessaan. Tuulihaukka pyydystelee ilmassa lekutellen viljelymailta ja hakkuuaukiolta pikkujyrsijöitä.
Varpushaukka sen sijaan on pikkulintujen kauhu ja saa aikaan kiivaan varoittelun ja kaaosmaisen pakenemisen. Eikä ihme, sillä varpushaukka käyttää saalistustekniikassaan mestarillisesti hyväkseen yllätystä suhahtaessaan puiden seasta suurella nopeudella yllätettyjenpikkulintujen niskaan. Varpushaukan leveät siivet ja pitkä pyrstö mahdollistavat äkkikäännökset tiheikössäkin.
Pikkulinnut varoittelevat metsässä kiihkeästi seuratessaan varpushaukan liikkeitä ja monelle varpushaukan pesälle olen löytänyt pelkästään peippojen varoitteluääniä tarkkailemalla. Tavallisin varpushaukan saalislintu on peippo tai pesimäaikana rastaan poikaset.
Omakohtaista kokemustakin pikkupedon nopeudesta on, kun varpushaukka täräytti kyntensä päähäni poikasia rengastessani. Haukka tuli niin suurella nopeudella yllättäin tiheiköstä, että elettäkään ei ehtinyt tehdä. Hyvä, ettei pudonnut puusta!
Varpushaukkojen erikoismies, lempääläläinen Keijo Ruuskanen on rengastanut 16 vuoden aikana 1 081 varpushaukan poikasta. Tutuiksi ovat Keijolle tulleet varpushaukan tyypilliset pesäpaikat: takamaiden tiheät ensiharvennusta vailla olevat korpimaastot, rämeenreunat ja nykyisin yhä useammin tiheät istutusmänniköt.
Suurin osa varpushaukoista muuttaa Eurooppaan elolokakuussa. Rengastamiani varpushaukkoja on löydetty Saksasta ja Hollannista ja Italiasta. Tavanomaisin löytösyy on haukan menehtyminen liikenteen uhrina , ampuminen tai törmäys ikkunaan saalistustilanteessa.
Lintuasemilta saatujen rengastustietojen mukaan varpushaukkojen muuttojärjestys on selvä: nuoret naaraat, nuoret koiraat, vanhat naaraat ja vanhat koiraat.
Pieni osa varpushaukoista jää talvehtimaan ja niiden säännölliset yllätyshyökkäykset ruokintapaikkojen tiaisten ja keltasirkkujen niskaan tyhjentää ruokintapaikan välittömästi ja pitkäksi aikaa. Ne pikkulinnut, jotka eivät ehdi paeta saalistajaansa tiheikköön, jähmettyvät hievahtamatta paikalleen kuin suolapatsaat.
Muuttoaikoina huhtikuussa ja elolokakuulla varpushaukan näkee taivaalla useammin, kuin piilottelevalla pesimäkaudella. Korkealla taivaalla varpushaukan lentokuvio muistuttaa T-kirjainta ja lento koostuu muutamasta nopeasta siivenlyönnistä ja vuoroliidosta.
Samoin lentää sen isompi serkku kanahaukka, johon varpushaukka usein sekoitetaan. Kanahaukka on kuitenkin selvästi suurempi ja
siivenlyönti on hitaampaa.
Varis on hyvä erottamaan nämä haukat toistaan ja käyttäytymisellään kertoo ihmisellekin, kumpi haukka on kyseessä.
Varis härnäilee ja kiusaa varpushaukkaa yhtenään, mutta kanahaukan kohdatessaan varis raakkuu kovaäänisesti ja pitää turvallista etäisyyttä veriviholliseensa. Ja parempi niin, jos aikoo hengissä selvitä.
Hengissä näyttää päässeen pesäpöntöstä maailmalle ja selvinneen monista muuttomatkoista tuulihaukka, jonka rengastin pesäpoikasena Vesilahden Sakoisten Komuntiellä 16. kesäkuuta 2006. Linnun kontrolloi pesivänä naaraana 12.6. 2015 Jämijärvellä rengastustoimiston johtaja Jari Valkama.
Elinpäiviä tuulihaukalle oli kertynyt 3283 vuorokautta ja siirtymä Vesilahdelta oli 79 kilometriä luoteeseen.
Hannu Järvinen
