Jiipee urakoi luistelubaanan

Toissa viikoloppuna ennen lumisateita Lahdenkylässä pääsi luistelemaan jäälle auratulla baanalla. Kuva: Ari Grönlund
Toissa viikoloppuna ennen lumisateita Lahdenkylässä pääsi luistelemaan jäälle auratulla baanalla. Kuva: Ari Grönlund

Sunnuntaina 10. tammikuuta lempääläläinen Ari Grönlund välitti sosiaalisessa mediassa kiitoksia JP:lle komeasta luistelubaanasta järven jäällä Lahdenkylässä:

– Oikea asenne talkoomiehellä. Turha odotella, kun menee ja tekee itse, Grönlund kehui, ja aika moni tykkäsi ja peukutti. Joku ilmoitti aikovansa lähteä retkiluistinkaupoille.

Lahdenkylän asukas Jukka-Pekka Kiiskinen tunnustaa, että kyllä, näin tuli sinne baana vedettyä, talkoilla ja omaksi hyväksi mieleksi. Rata tosin jo seuraavalla viikolla lumettui niin, ettei luistelu enää tiistain  jälkeen onnistunut.

– Harmittavan lyhyeksihän tuon käyttöikä jäi, vain neljä, viisi päivää kesti.

– Traktorimönkijällä sen pystyi tamppaamaan, sanoo torstaina ja perjantaina 7. ja 8. päivä tammikuuta jäällä pohjan urakoinut ja vielä lauantaina baanan viimeistellyt Kiiskinen.

Jää kesti hyvin 300-kiloisen mönkijän ja kuskin painon.

Omatoimisesti luisteluradan auraamassa käynyt Kiiskinen sanoo tietävänsä, että kunnan resurssit liikuntapaikkojen ylläpitämiseksi ovat rajalliset. Hän peräänkuuluttaa talkoohenkeä laajemminkin.

– Lempäälän liikenteessä näkee paljon traktorimönkijöitä. Ajelut voisi yhdistää hyödylliseen tarkoitukseen – turvallisuus huomioiden.

Omalla vastuulla

Luisteluradan pituus oli noin 750 metriä, ja kaksi mahtui menemään hyvin rinnakkain. Paras paikka lähteä luistelukierrokselle oli Lahdenkylän uimarannan parkkipaikalta.

– Varsinaista isompaa luistelubaanaa ei tässä aiemmin ole ollut. Kolalla olen käynyt työntämässä pienen luistelualueen ja pulkkamäen lapsille, sanoo Kiiskinen, jonka koko perhe luistelee ja pitää ulkoilusta.

– Järven jäällä luistelemisessa vauhti kiehtoo. Retkiluistimilla luistelu tuo oman viehtymyksensä silläkin, että pitkässä terässä pienet jään epätasaisuudet eivät tunnu.

J-P Kiiskinen painottaa, että vaikka hän radan aurasikin, kaikki käyttävät sitä omalla vastuullaan.

– Itse pistän retkiluistellessa aina pelastusliivit päälle ja otan mukaan naskalit. Turvallisuus ennen kaikkea.

Kiiskinen muistelee, että siitä on useampi vuosi taaksepäin, kun  on päässyt näin hyvin järven jäälle luistelemaan. Johtuisiko juoksutuksista vai mistä, mutta edellisinä talvina on jään päälle tullut sohjoinen vesikerros.

Hänen mukaansa baanan teko oli helppo homma vähään lumeen.

– Kova työ tulee vasta sitten, jos auraa tiiviisti jään pintaan kiinni tarttuvan pakkaslumen pois.

Heti viikonloppuna baanalla oli muutamia luistelijoita ja muita reippailijoita. J-P Kiiskinen kävi itse luistelemassa jäälle vetämällään baanalla vielä viime viikon tiistaina.

– Jaettu ilo on paras ilo. Hyvä mieli tuli, kun sai positiivista palautetta.