Vesilahdelta syntyisin oleva LL Tapani Salonen on väitellyt 29. tammikuuta lääketieteen tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Hänen sisätautiopin alaan kuuluvan väitöskirjansa aihe on Munuaiskorvaushoitojen taloudellinen arviointi.
Salonen on suorittanut lääketieteen lisensiaatin sekä erikoislääkärin tutkinnot Tampereen yliopistossa. Nykyisin hän toimii erikoislääkärinä Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä.
Vastaväittäjänä oli dosentti Lauri Kyllönen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Ilkka Pörsti.
Vaikea munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa elämänlaatua heikentäviä oireita ja lisää todennäköisyyttä sairastua ja kuolla etenkin sydän- ja verisuonitauteihin. Munuaistoimintaa korvaavia hoitomuotoja ovat hemodialyysi (HD), vatsakalvo- eli peritoneaalidialyysi (PD) sekä munuaisensiirto (TX).
Dialyysihoidon avulla estetään potilaiden välitön menehtyminen munuaisten vajaatoimintaan, mutta kuolleisuus ja sairastavuus ovat edelleenkin paljon muuta väestöä korkeammat. Munuaisensiirron jälkeen potilaiden ennuste on parempi kuin dialyysihoidossa, mutta leikkaustoimenpide on raskas ja sen jälkeen tarvittava lääkitys heikentää samalla elimistön puolustuskykyä. Kaikki potilaat eivät siten sovellu munuaisensiirtoon eikä siirteitä myöskään ole riittävästi saatavilla. Dialyysi- ja munuaisensiirtopotilaiden hoito ja seuranta tapahtuu pääosin erikoissairaanhoidossa ja hoito on kallista. Munuaiskorvaushoidossa olevien potilaiden terveydenhuoltokustannukset ovatkin keskimäärin noin 20-kertaiset muuhun väestöön verrattuna.
Väitöskirjatyön tavoite oli määrittää munuaiskorvaushoidossa olevien potilaiden hoidon kustannukset ja kustannusten rakenne, verrata kustannusvaikuttavuutta dialyysihoitomuotojen välillä, selvittää onko hoidon kustannusten ja kalsiumaineenvaihdunnan mittareiden, C-reaktiivisen proteiinin (CRP) tai albumiinin seerumipitoisuuksilla yhteyttä sekä selvittää tulokset ja kustannukset polikliinisessa ja osastolla tapahtuvassa peritoneaalidialyysikatetrin laitossa.
Munuaisensiirrossa kustannuksia kertyy alkuvaiheessa paljon, mutta ne vähenevät seuraavien kuukausien aikana, ja dialyysihoitoihin verrattuna saavutetaan kustannussäästöjä. Kun ikä, taustasairaudet ja dialyysihoitomuoto vakioitiin, ei hoitokustannusten ja kalkkiaineenvaihduntaa kuvaavien mittaustulosten välillä ollut riippuvuussuhdetta. Potilailla, joiden tulokset olivat tavoitealueella, päivittäiset kustannukset olivat hienokseltaan matalammat kuin niillä, joiden tulokset eivät olleet tavoitteessa, vaikkakaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. CRP-pitoisuus ja kustannukset korreloivat keskenään ja albumiinipitoisuuden ja kustannusten välillä todettiin käänteinen korrelaatio. Polikliininen PD-katetrin laitto on yhtä turvallista mutta halvempaa kuin osastohoitojakson aikana tapahtuva toimenpide. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää myös iäkkäiden potilaiden ja heidän läheistensä hoitotyön koulutuksessa.
