Vuodesta 1994 asti joukko vesilahden yläastelaisia on matkannut joka toinen vuosi Saksaan ystävyyskunta St.Georgenin kouluun oppilasvaihtoon. Vesilahtelaiset ovat tehneet matkansa syksyllä ja seuraavana keväänä saksalaiset ovat vastavuoroisesti saapuneet Suomeen.
Opppilaat ovat majoittuneet perheissä ja tutustuneet paikalliseen kulttuuriin ja paikallisiin ihmisiin.
– Perheet vaihtavat viikoksi lapsia keskenään, opettaja Susanne Hannula tiivistää.
Huhtikuun viimeisellä viikolla 26 oppilasta ja kaksi opettajaa St.Georgenista saapuivat Vesilahteen. Carla Nowak, Pia Ficher ja Icle Hills kertoivat ehtineensä kokea viikon
aikana paljon asioita.030
Helsinkiin ja Tampereelle suuntautuneilla reissuilla he ostoksilla käymisen ja nähtävyyksien katselun lisäksi tutustuivat muun muassa Sea lifeen ja kävivät Megazonessa pelaamassa lasersotaa. Fazerin makeistehtaalla pala jos toinenkin suomalaista suklaata löysi tiensä makeannälkäisten matkalaisten mahaan.
Vesilahteen saksalaiset vieraat pääsivät tutustumaan bussikierroksella, jonka paikoista tytöille jäi erityisesti mieleen Laukon kartano. Myös metsäretki porukalla oli mieleenpainuva.
Ystävyysottelut Saksan ja Suomen välillä pelattiin sekä salibadyssä että yogigassessa. Kumpikaan laji ei ollut saksalaisille tuttu.
Nuoret viettivät aikaa yhdessä myös varsinaisen ohjelman ulkopuolella. Susanne Hannula kertoo, että parhaimmillaan yhden oppilaan kotona oli 35 nuorta iltaa viettämässä.
Ysiluokkalaiset Veera Paloniemi ja Juulia Virtanen kertovat, että uusia ystävyyssuhteita on solmittu paljon ja ikävä tulee, kun vieraat lähtevät kotiin. Kielitaitokin on karttunut.
– Vaikka on hyvä kielitaito niin kynnys puhua vierasta kieltä on madaltunut. Olen välillä puhunut vanhemmillekin vahingossa englantia, Veera Paloniemi naurahtaa.
Hänen kesäsuunnitelmissaan on matkata yhdessä kaverin kanssa uusien saksalaisten ystävien luo St.Georgeniin. Siteet kahden ystävyyskunnan välillä siis vain tiivistyvät entistestään nuorten kanssakäymisen myötä.
Jokaisella Vesilahden yläasteen kasi- tai ysiluokkalaisella on mahdollisuus osallistua joka toinen vuosi järjestettyyn oppilasvaihtoon. Innokkaita oppilaita on löytynyt aina yli kaksikymmentä eikä kiinnostus Susanne Hannulan mukaan näytä hiipumisen merkkejä.
– Onhan tästä työtä, mutta se korvaantuu monin verroin, kun näkee mitä se antaa. Oppilaiden riemu ja kun he huomaavat, että uskaltaa omillaan ja pärjäävät vieraalla kielellä tuntuu aikuisesta hienolta.
