Ensimmäisenä vastaan tulee kasa kantelekoteloita ja afrikkalaiset rummut. Huoneen hämyssä istuu kolme kanteleensoittajaa matalien pöytiensä ääressä. Jostain päin taloa kuuluu nopeatahtinen puhelinkeskustelu tuntemattomalla kielellä.
Tämän kaiken keskellä seisoo nainen, jolla on punainen tukka ja punertava kuvioitu mekko. Nainen tunnetaan nimellä Outi Sané, ja tämä on hänen perheensä olohuone.
Outi ja Ismaila Sané muuttivat Lempäälään vajaat 20 vuotta sitten. Heidän tarinansa alkoi vuonna 1998, kun Outi alkoi myydä Piirpauke-yhtyeen keikkoja ja lähti mukaan orkesterin kiertueelle. Ismaila soitti bändissä lyömäsoittimia. Outi ja Ismaila olivat tavanneet 90-luvulla useita kertoja, sillä Ismaila kävi ahkerasti soittamassa Suomessa.
Sanét eivät halunneet perustaa yhteistä kotiaan Helsinkiin, koska kaupunki oli molempien mielestä jo nähty. He ihastuivat Lempäälään työkeikallaan. Viehättävä luonto jäi mieleen Vanattarantietä ajellessa, ja lyhyt matka isoihin kaupunkeihin vakuutti. Outi ja Ismaila ajattelivat, että Lempäälästä pääsisi helposti työmatkoille ympäri Suomen. Sanén perhe päätti asettua aloilleen Lempäälään.
– Ihmiset saivat meidät jäämään tänne. Kaikki olivat todella ihania ja avoimia alusta asti. Koimme, että saimme yhteyden lempääläläisiin, Outi kertoo.
Ismaila eli lapsuutensa senegalilaisessa Coubalanin kylässä, joka sijaitsee Senegalin eteläisimmällä alueella Casamancessa. Senegal oli itsenäistynyt pari vuotta ennen hänen syntymäänsä.
Ismailalla oli kuusi vanhempaa sisarusta, ja myöhemmin hän sai vielä kaksi pikkusisarusta. He kasvoivat diola-heimossa, joka viljelee elannokseen maata.
Ismaila haaveili lentäjän tai lääkärin ammatista, mutta ani harva kylän lapsista pääsi kouluun. Elettiin vuotta 1964, ja Ismaila seisoi rivissä muiden ikäistensä kanssa. Heidän joukostaan valittiin summa mutikassa uudet opiskelijat. Ismaila pettyi valtavasti, kun rehtorin sormi hyppäsi hänen ylitseen.
Isä ilmoitti Ismailalle parin viikon päästä, että he menisivät maakunnan pääkaupunkiin Ziguinchoriin. Ismaila innostui matkasta, koska kaupungissa käytiin vain harvoin.
– Pääsin ensimmäistä kertaa linja-auton kyytiin. Tie oli mutkainen ja töyssyinen. Ihmettelin tien varrella kasvavia puita, jotka näyttivät juoksevan bussin ikkunoiden takana, Ismaila kertoo ja nauraa hervottomasti.
Kun Ismaila heräsi seuraavan aamuna kaupungissa, hänen isänsä oli lähtenyt. Isä oli saanut Ismailalle koulupaikan, mutta hyvästien jättäminen olisi ollut liian vaikeata.
Ismaila jäi asumaan isän veljen luokse kaupunkiin. Siellä hän tutustui teatterimaailmaan ja ylipäätään esiintymiseen. Hän näki perheensä seuraavan kerran vasta kahden vuoden kuluttua.
Outin ja Ismailan 16-vuotias tytär Aminata on keittänyt kahvia ja kattanut pöydän pyytämättä. Pikkuveljet Sire, 13, ja Alabatou, 10, käyvät välillä halailemassa vanhempiaan.
Pojat vaihtavat puhekielensä lennossa suomesta diolaan, joka on yksi Senegalin kansalliskielistä. Ismaila osaa 10:tä kieltä ja Outi seitsemää.
– Meidän lapsemme eivät ole puoliksi suomalaisia ja puoliksi senegalilaisia. He ovat 100 prosenttisesti kumpaakin. Kysyin joskus pojaltani, mistä hän on kotoisin. Hän vastasi olevansa kuljulainen. Lasten identiteetit muodostuvat monista eri kulttuureista, Outi sanoo.
Sanét hankkivat kodin Lempäälästä myös siksi, että he halusivat koko perheen jalat saman aamupalapöydän alle. Ismailalla on kolme aikuista lasta, mutta Sanét puhuvat heistäkin ”meidän lapsina”. Kaksi nuorinta lasta saatiin Suomeen teini-ikäisinä. He ovat aina kunnioittaneet Outia ja kutsuvat häntä äidiksi. Ismailan vanhin poika asuu Senegalissa, mutta perhe on vieraillut hänen luonaan.
Sanét ovat huolissaan ulkomaalaislain muutoksesta, koska nykyään monella ulkomaalaistaustaisella on vaikeuksia saada perhe kokonaisena Suomeen. Eduskunta päätti tiukentaa kansainvälistä suojelua saavien perheenyhdistämisen ehtoja kesäkuun lopussa. Perheen saa jatkossa kasaan, jos toimeentulo on riittävä oleskelulupaa haettaessa. Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen perheen täytyy saada kuukaudessa 2 600 euroa, jotta perheen yhdistäminen on mahdollista.
Outi totesi viisivuotiaana äidilleen, että hänestä tulee isona muusikko. Hänen piti tyytyä aluksi veljensä askartelemiin pahvikoskettimiin. Naapurissa hän kuunteli kaunista urkumusiikkia, jota naapurinrouva soitti edesmenneen miehensä uruilla.
9-vuotiaana Outi sai ensimmäisen oman kanteleensa. 15-vuotiaana hän jo opetti muita kansalliseepoksesta tutun soittimen saloihin.
Musiikkiura ei ollut helppo valinta jämsänkoskelaisen työläisperheen lapselle. Lähin konservatorio sijaitsi lähes tunnin matkan päässä, ja harrastus söi rahaa.
Outi rehki itsensä ja kanteleensa Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen linjalle. Hän kävi opiskelemassa myös Unkarissa, vaikka hänelle sanottiin, että Unkariin olisi lähes mahdotonta päästä vaihtoon.
– Itsepäisyys on ollut avuksi elämässäni. Minulla on läheisiä, jotka ovat kannustaneet eteenpäin. Ikinä ei saa luovuttaa.
Outi syntyi vuonna 1971. Samaan aikaan teini-ikäinen Ismaila kapinoi 7 600:n kilometrin päässä Dakarissa, Senegalin pääkaupungissa, isoveljeään vastaan. Ismaila oli muuttanut kouluvuosien jälkeen keski-ikäisen veljensä luokse, ja hän ajautui huonoon seuraan. Veli lähetti hänet takaisin kotikylään kasvamaan aikuiseksi.
Ismaila tajusi synnyinseudullaan, että hän sai ympärillään oleviin ihmisiin eloa musiikillaan. Hän soitti juhlissa seruba-rumpua, pyöritti vinyylilevyjä klubeilla ja esiintyi naamiotanssijan roolissa. Hän muutti takaisin Dakariin ja alkoi kiertää afrikkalaisten balettien kanssa Afrikassa ja Euroopassa. Lopulta hän sai kiinnityksen Espanjaan ja muutti pysyvästi Teneriffalle.
Sanét ovat edistäneet monikulttuuriseen taiteen asemaa Suomessa koko yhdessäolonsa ajan. He tekivät Ylelle ensimmäisen monikielisen lastenohjelman Amin kanssa, jossa he soittivat ja lauloivat. Aminata oli ohjelman kuvauksissa vauva. Sanét ovat myös järjestäneet useita koulutuksia monikulttuurisesta musiikista, ja Outi on ollut asiantuntijana musiikkineuvoston Monimuotoinen musiikki -hankkeessa.
Sanét saivat Lempo -palkinnon vuonna 2003. Ismaila on todennäköisesti ensimmäinen maahanmuuttaja, jolle on myönnetty kuntalaistunnustus.
Sanét kokevat, että heidän monikulttuuriseen perheeseensä on suhtauduttu hyvin. Heidän mielestään on tärkeintä tietää, kuka on ja mistä tulee. Itsekunnioitus merkitsee molemmille paljon, ja he ovat opettaneet sitä eteenpäin lapsilleen.
Ristiriitatilanteissa pitää etsiä harmaa alue, jolla eri mieltä olevat voivat olla. Aito ymmärrys saavutetaan Sanéjen mielestä vain siten, että molemmat kuuntelevat toisiaan huolimatta vastakkaisista mielipiteistä. Epäkohteliaisuutta ei pidä silti sietää. Tämä sääntö pätee paitsi ennakkoluuloihin, myös arkisiin asioihin kuten riitelyyn.
– Ihmisyys on kaiken perusta. Pitää kaivaa niin syvälle, että löytää ja tuntee toisen ihmisen kokonaan. Yleensä ennakkoluulot ovat pelkoa tuntematonta kohtaan, Ismaila sanoo.
Kulttuuriministeriö antoi vuonna 2005 Suomi-palkinnon Galaxy-yhtyeelle, jossa Ismaila soittaa. Muutama vuosi sitten hänet valittiin Lempäälän vuoden Väinämöiseksi. Hauskaa on, että Ismaila mietti aikoinaan, ettei koskaan muuttaisi Suomeen. Hänen elämänsä oli Teneriffalla. Sitten tuli vuosi 1992, ja Piirpauke-yhtyettä haastatteltiin Yle Keski-Suomeen. Studiopöydän takana istui nuori naistoimittaja, jolla oli leveä hymy ja kanteleensoittajalle epätyypillinen musta tukka.
Outi Sané (o.s. Nieminen)
- syntynyt 1971 Jämsänkoskella
- työskentelee kanteleensoittajana ja kantelepedagogina
- soittaa esimerkiksi Senfissä ja Saïsbassa
- on Kanteleliiton ja Helkanuorten liiton jäsen
- johtaa Lempäälän Helkanuorten kokoonpanoja Lempäälän Helkanuoret, Hauankaivajat ja Pirkan kantele
Ismaila Sané
- syntynyt 1956 Coubalanin kylässä, Casamancen alueella Senegalissa
- on lyömäsoittaja, laulaja, afrikkalaisen baletin soolotanssija, koreografi ja pedagogi
- asui 80- ja 90-luvut Espanjassa
- on mukana esimerkiksi yhtyeissä Senfi, Saïsba, Piirpauke, Galaxy ja Buddha Surfers
- on esiintynyt lukuisissa muissa kokoonpanoissa Espanjassa ja Senegalissa
Outi ja Ismaila saivat Kalevala korun kulttuurisäätiöltä tunnustuspalkinnon monikulttuurisen musiikin kehittämisestä vuonna 2005. Sanét ovat olleet suunnittelijoina muun muassa opettajankoulutuksessa. He ovat myös tehneet levyjä yhdessä.
