Vesilahden nuoret tekivät Mediataitoviikolla juttuja Lempäälän-Vesilahden Sanomiin. He saivat itse ideoida ja toteuttaa juttunsa. Ohjausta tarjosivat Vesilahden nuoristotoimen väki ja toimittaja Katariina Onnela.
Janne Saarinen
• 21 vuotias. Syntyi 1.11.1995 Vesilahdessa.
• Näyttelee Salatuissa Elämissä Anton Heleniusta.
• Valmistui lukiosta ylioppilaaksi vuonna 2014.
• Asuu Helsingissä.
• Laulaa Kaksoisveljet- nimisessä bändissä
Tavoitimme Janne Saarisen Helsingistä. Puhelimeen vastasi iloinen ja kiireinen nuori mies.
– Olin 13-vuotiaana katsomassa ystävieni kevätjuhlan soittoharjoituksia ja lopulta päädyin ystävieni pyynnöstä kokeilemaan laulamista ja hirveältähän se kuulosti, Janne Saarinen kertoo siitä miten Kaksoisveljet yhtyeen taival alkoi.
Kaksoisveljet-yhtye on treenannut jo vuodesta 2008 ja ensimmäinen albumi Oot yhä mun unta ilmestyi vuonna 2015.
Salattujen elämien arkistokuvauksiin Janne Saarinen meni vuonna 2014 ja vuonna 2015 hänelle soitettiin, että hänelle olisi rooli tarjolla.
– Olin armeijassa, kun soitto tuli. Olin unohtanut kokonaan, että olin hakenut mukaan, Saarinen kertoo.
Mikä on parasta Vesilahdessa?
– Helsingissä, kun on härdelli, niin Vesilahteen pääsee aina rauhoittumaan ja perheen luokse. Vesilahdessa on myös kivaa, kun ihmiset on mukavia ja kaikki tuntee toisensa.
Mikä oli ensimmäinen kesätyöpaikkasi?
– Aittakahvila Vesilahdessa. Koulun kautta pääsin sinne. Se on toiminnassa varmaan vieläkin.
Mikä sai sinut lähtemään mukaan Salattuihin Elämiin?
– Mua on aina kiinnostanut esiintyminen ja siitä se varmaan tuli.
Mikä on ollut mukavin ja epämukavin kokemus näyttelijänä?
– Se, kun saa näytellä erilaisia tunnetiloja ja muita. Siinä tulee aina kontrastit omaan elämään. Ja se, kun pääsee toiseen maailmaan. Melkein koko ajan hymyilevänä ihmisenä on välillä kiva päästä näyttelemään muita, vähän negatiivisempia tunnetiloja. Toi on sellanen, että se on mukava ja samalla ahdistava juttu.
Millainen ilmapiiri teillä on salkkariporukan kanssa?
– Aivan huikee, ei pelkästään näyttelijät, vaan koko tiimi, maskeeraajat, lavastajat, puvustajat ohjaajat, kaikki. Ollaan iso joukko, vähän niinku iso perhe.
Miten näytteleminen on kasvattanut tai muuttanut sinua?
– No, uskaltaa olla oma itsensä esimerkiksi kaveriporukan kanssa ja näyttelemisestä on saanut paljon esiintymisvarmuutta ja itsevarmuutta. Myös tässä on oppinut itsensä hyväksymistä näyttelijänä ja ihmisenä.
Mikä tässä työssä on yllättänyt sinut?
– Kaikki. Miten nopea työtahti on ja miten lavasteet toimii. Luulin ennen kuin aloitin, että en ikinä varmaan tuu oppimaan niitä reploja ajallaan. Yllättävän nopeesti ne sit oppi. Nykyään kun ne käy pari kertaa läpi päivän aikana, niin kyllä ne mieleen jää.
Mitä vinkkejä antaisit jollekin joka haluaisi aloittaa näyttelemisen?
– Reippasti vaan etsimään tilaisuuksia. Ei tarvitse olla mitään isoja. Aina vaan kun lähtee mukaan, niin varmasti siitä jotain tulee. Kukaan ei tule hakemaan sua sohvalta.
Mitä tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
– No varmaan näyttelemistä ja esiintymistä, ei mulle varmaan ikinä mitään oikeeta ammattia tule.
Mitä suunnitelmia sinulla on kesälle?
– Lomaa ainakin pidän. Kiertelen ainakin paljon festareita ja ehkä joku kesäteatterihomma siihen mukaan kans tulee.
Mitä julkisuus merkitsee sinulle?
– Ei mitään. Se on juttu mitä on tullut työn kautta, tietyllä tapaa se on rasite. Yllättävää, miten paljon Suomessa katsotaan Salkkareita.
Mitkä ovat kolme tärkeintä elämänohjetta sinulle?
– Ole aina rehellinen, pidä hauskaa ja ole oma itsesi.
Mitä kotityötä et ikinä tee tai välttelet mahdollisimman paljon?
– Tiskaaminen varmaan ja siivoaminen. Ei se kiva oo, mutta pakko se on tehä.
Jos saisit valita maapallolta yhden maan jossa sinun pitäisi asua koko loppu elämäsi, mikä se olisi?
– Suomi varmaan. Kyllä siinä kolme viikkoa ulkomailla pärjää, mutta kyllä siinä aika nopeasti tulee ikävä Suomea.
Jos saisit olla päivän joku muu, elävä tai kuollut, kuka olisit?
– Elvis Presley.
Teksti: Michaela Jokiniemi
