Musta Vilperi-kissa kaivautuu esiin uteliaana, kun vieras on ehtinyt istua hetken rauhallisesti. Täplikäs Mörri on sijaisveljeään arempi, joten se seuraa asunnon tapahtumia sängyn alta.
Mörri ja Vilperi muuttivat noin kuukausi sitten Lempäälään sijaiskotiin, jossa niistä huolehtii Annika Laitinen. Laitinen toimii pirkanmaalaisen kissojensuojeluyhditys Kisu ry:n vapaaehtoisena. Hänen luonaan majaili ennen Mörriä ja Vilperiä kaksi muuta kissaa, joille molemmille löytyi kodit melko pian.
Laitisen perheessä on aina ollut kissoja, joten hänestä tuntui luonnolliselta hankkia karvakaveri myös omaan kotiin.
– En vielä pysty sitoutumaan omaan kissaan. Olen hakenut opiskelemaan, enkä tiedä, millaisessa asunnossa asun lähitulevaisuudessa. Ajattelin, että sijaiskotina toimiminen voisi olla hienoa, Laitinen kertoo.
Hän otti yhteyttä Kisuun, minkä jälkeen yhdistyksen edustaja tuli tarkistamaan, että Laitisen koti sopisi kissalle ja haastatteli hänet samalla. Sijaishoitajan pitää pystyä tarjoamaan kissalle turvallinen koti ja ennen kaikkea aikaansa, koska eläin vaatii hoitoa ja seuranpitoa. Lisäksi varsinkaan arka kissa ei välttämättä sovi perheeseen, jossa on pieniä lapsia.
Kolmevuotias Vilperi päätyi Kisun hoiviin, kun se ilmestyi yllättäen maatilan pihalle. Noin neljän vuoden ikäisen Mörrin aikaisemmista vaiheista ei ole tietoa.
Laitisen mukaan kissakaverukset tulevat hyvin toimeen keskenään. Molemmat ovat poikia, mutta pahoja reviiririitoja ei ole silti syntynyt. Laitinen uskoo, että Mörri ja Vilperi saavat turvaa toisistaan, vaikka varsinkin aluksi ne välillä rähisivät toisilleen. Nykyään Laitinen löytää sijaisveljekset usein loikoilemasta saunan lauteilta kylki kyljessä.
Laitinen sai Kisulta hiekkaa, ruokaa ja kiipeilypuun hoitokissoja varten. Yhdistys myös kustantaa rokotukset, kastroinnin, madotukset ja siruttamisen. Uuden omistajan pitää maksaa Kisulle niin kutsuttu suojamaksu, jolla varmistetaan lemmikin hyvinvointi.
Sijaiskodin tarjoajalta vaaditaan kärsivällisyyttä, koska erityisesti niin kutsut villikissat saattavat tarvita paljon totuttelua ihmisen kanssa asumiseen. Laitinen muistaa hyvin sen hetken, kun Vilperi uskaltautui ensimmäistä kertaa rapsuteltavaksi.
– Edellisistä hoitokissoista luopuminen tuntui hieman haikealta, koska olin oppinut juuri tuntemaan ne. Toisaalta tiesin koko ajan, että ne olivat minulla vain hoidossa. Tuli hyvä olo, kun näin, että kissat pääsivät hyviin koteihin.
Vilperi uskaltaa jo tulla Laitisen syliin ja välillä se hyppää nukkumaan hänen viereensä. Ujo Mörri viihtyy usein omissa oloissaan, mutta Vilperi rohkaisee sitä seurustelemaan ihmisen kanssa.
– On hienoa katso, miten kissa kehittyy ja sen luottamus kasvaa, Laitinen hymyilee.
Kiinnostuitko ensikotitoiminnasta tai haluaisitko tarjota kodin kodittomalle kissalle? Kisu ry:n verkkosivuilta kissojensuojelu.fi löytyy kaikki tarvittava tieto.
