Olohuoneen nurkassa sijaitsee pieni huone, jonne Saara Malhonen hipsii, kun lapset on saatu nukkumaan. Pöydällä odottavat ompelukone, saumuri ja pahvilaatikko, jonka uumenista keskeneräiset vaatteet pääsevät neulan alle. Tässä huoneessa tapahtuu taikoja illan hämärässä.
Upouusi ompeluhuone ilahduttaa kokenutta harrastajaompelijaa. Siellä syntyy päälle pantavaa perheen 9-, 7- ja 2-vuotiaille tytöille, 5-vuotiaalle pojalle ja pian syntyvälle viidennelle lapselle.
Malhonen alkoi ommella, kun hänen kummilapsensa syntyi vuonna 2004. Silloin hän etsi kuumeisesti kauniita vauvoille sopivia kankaita, mutta tarjonta vaikutti suppealta. Lopulta hän löysi Lempäälän omasta kangaskaupasta fleeceä, josta syntyi haalari.
Malhosen oma esikoinen saapui maailmaan vuonna 2007, ja tuore äiti halusi tehdä myös hänelle persoonallisia vaatteita. Siitä saakka hän on ommellut mummonsa perintökoneella kaikenlaista alushousuista sammutuspeitteen suojukseen.
– Ompelukoneellani on sama luonne kuin mummollani. Se suostuu yhteistyöhön oman mielensä mukaan, Malhonen nauraa.
Saumuri saapui taloon, kun ensimmäinen lapsi oli noin 1,5 vuoden ikäinen. Joustavien kankaiden työstäminen helpottui, kun konevalikoima laajeni. Esimerkiksi toinen ja kolmas lapsi saivat käyttöönsä kestovaippoja, jotka äiti teki itse. Aluksi hän ei uskaltanut edes muuttaa saumurin säätöjä, kun oli saanut ne kerran kohdalleen. Nykyään yhteistyö koneiden kanssa sujuu rutiininomaisesti.
– Alkuaikoina jouduin tappelemaan ompelukoneen kanssa. Mieheni ihmetteli, että miksi ihmeessä ompelen, kun minulle tulee siitä vain paha mieli. On vaan niin kivaa, kun tulee valmista ja on harrastus, joka on hyödyllinen. Saan katsella kätteni jälkiä joka päivä lasten päällä, Malhonen kertoo.
Perheen viidennen lapsen laskettu aika on heinäkuun lopussa. Äiti on tehnyt tulokkaalle paljon uusia vaatteita, kuten bodyja, ja housuja mitä ihanimmissa kuoseissa. Hän otti äitiyspakkauksen kolmelle ensimmäiselle lapselleen, mutta päätti tehdä nuorimmaiselle ja uudelle vauvalle vaatteet itse.
– Olen myynyt muiden lasten vauvanvaatteet pois. Nykyisen kuopuksen piti nimittäin jäädä viimeiseksi lapseksi, Malhonen kertoo.
Malhonen ompelee enimmäkseen lapsilleen, mutta välillä jotain syntyy myös omaan vaatekaappiin. Lisäksi sukulaisten ja kavereiden jälkikasvu saa lahjaksi käsitöitä.
– Miehelle olen tehnyt boksereita. Muuten hän suhtautuu hieman skeptisesti pinkkeihin ponikankaisiin.
Malhonen sanoo olevansa ”fiilisompelija”, joten hän haluaa pitää ompelemisen harrastuksena. Jos harrastus muuttuisi työksi, tulisi liikaa paineita ja tunne siitä, että on pakko ommella.
Malhonen yrittää ommella viikottain, joskin esimerkiksi alkuraskauden voimakas pahoinvointi aiheutti pitkän tauon rakkaaseen harrastukseen. Toisaalta kun kolmannen lapsen lapsivedet menivät, Malhonen ehti vielä ennen sairaalaan lähtöä viimeistellä tulevan pienokaisen leikkimattoa.
Malhonen jakaa kuvia ompeluksistaan kuvapalvelu Instagramissa ja Facebookissa. Saumanvara-ompeluryhmästä on muodostunut hänelle tärkeä paikka, jossa voi jutella muiden ompelijoiden kanssa. Facebookiin on perustettu viime vuosina monia muitakin ompeluryhmiä, kuten Ompeluelämää, Ompelumania ja Kangashamsterit. Yhteisöjen jäsenmäärät ovat kivunneet tuhansiin.
Saumanvaralaiset tekevät muun muassa hyväntekeväisyyttä, sillä he huutokauppaavat välillä tuotoksiaan Sylva ry:n, eli Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten, hyväksi. Ryhmäläiset ovat lisäksi keränneet useana vuonna rahaa Roosa nauhalle. Viime vuonna potti kipusi 28 000:aan euroon.
Yhteisössä järjestettiin myös hiljattain ryhmäosallistuminen verkkokurssille, jossa opeteltiin tekemään rintaliivit.
– Ensimmäisten rintaliivien kasaaminen oli ehkä yksi vaikeimmista ompelujutuista, mitä olen tehnyt. Toiset onnistuivat jo hyvin, Malhonen tuumaa.
Malhonen on ollut kotiäiti esikoisensa syntymästä saakka. Neljän, pian viiden, lapsen sirkuksessa ompelemiseen täytyy varastaa aikaa nukkumatilta. Väsyneenä sattuu kaikenlaisia kommelluksia. Joskus housuista löytyy kolme vasenta punttia ja hiha on kiinni pääntiessä, mutta hän ei suhtaudu mokiin liian vakavasti. Päivisin pystyy ompelemaan, kun ottaa lapset viereen vaikkapa tutkimaan kankaita.
Kankaat löytyvät yleensä suomalaisista verkkokaupoista, joita on perustettu viime vuosina lukuisia. Moni niistä myy Suomessa suunniteltuja tuotteita, jotka sopivat erityisen hyvin perheen pienimpien vaatteisiin. On Paapii, Nosh, Ommellinen, Kangaskapina, Majapuu, Jujuna ja niin edelleen.
– Hankin mahdollisuuksien mukaan luomupuuvillaa, koska yritän kantaa korteni kekoon, Malhonen toteaa.
Kaavoja löytyy helposti erilaisista ompelulehdistä, kuten Ottobresta. Tarvittaessa niitä pystyy muokkaamaan helposti. Esimerkiksi 5-vuotiaalle pojalle on vaikeaa löytää vaatteita kaupasta, koska hän on ikäisekseen ja pituisekseen hoikka.
Malhonen toivoo, että hän ehtisi tulevaisuudessa ompelemaan enemmän myös itselleen. Vielä ennen vauvan syntymää hän pohtii, pitäisikö ryhtyä makuupussin päällystyspuuhiin. Olisi mukavaa, jos pienokainen pääsisi nukkumaan ikioman peiton sisään.
Saara Malhonen jakaa kuvia ompeluistaan, neuletöistään ja kakuistaan Instagram-tilillään @onnenhileet.
Kommentointi on suljettu.