Eero Juhani Pilviniemi syntyi Joroisten pappilassa 23. huhtikuuta 1940 talvisodan loputtua. Äiti-Lempi synnytti hänet kolme kuukautta isä-Eeron kaatumisen jälkeen. Erillispataljoona kuuden soturi Eero Patja oli partiomatkalla Suvannon eteläpuolella, kun vihollisen luoti tavoitti hänet Lapinlahdessa syntymäkodin rappusilla. Jatkosodan alettua palasi Lempi Eero matkassaan Sakkolan Haparaisiin, jossa ennen talvisotaa perustettu koti kuusineen oli jäljellä ja on vieläkin. Jatkosodan jälkeen perhe muutti Lempäälän Lippoon viljellen Aaprolan siirtokarjalaistilaa.
Eero Pilviniemi kävi kansakoulunsa Kelhossa ja keskikoulun Pieksämäellä asuen mummolassa. 11-vuotias miehenalku matkusti yksin mummolaan junalla. Oli kova koti-ikävä äidin luo Lippoon. Hän jatkoi koulunkäyntiä Lempäälän Kotiteollisuuskoulun puutyölinjalla. Opiskelu eteni Lahden kotiteollisuusopettajaopistoon, josta Eero Pilviniemi valmistui 1963. Hän hakeutui Tampereelle yläasteen puutyönopettajaksi.
Eero ja Kaarina avioituivat 1964 ja Eero Pilviniemi jatkoi opiskeluaan Raumalla pätevöityen kansalaiskoulun opettajaksi. Hänet valittiin yläasteen teknisen työn opettajan virkaan Pyynikin kansakouluun 1965. Peltolammi ja Pyynikintorin seutu oli perheen asuinseutu aina vuoteen 1996, jolloin Eero Pilviniemi perheineen palasi kotitilalle Aaprolaan. Kesät perhe oli viettänyt Tampere-vuosinaan Lipossa. Lapsia syntyi Kaarinalle ja Eerolle kolme: Niina, Reetta ja Erkko.
Eero Pilviniemi haluttiin yhteistyökykyjensä ja neuvottelutaitojensa takia Akavan pääluottamusmieheksi 1984 ja hän toimi päätoimisena tuossa tehtävässä Tampereella 1985–94. Eero Pilviniemi irtisanoutui raskaasta tehtävästä terveydellisistä syistä ja jatkoi opettajan työtään Hervannan yläasteella oppilaina maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Tässäkin työssä Eeron elämänkokemukset hyödyttivät hänen oppilaittensa elämää.
Eläköidyttyään Eero Pilviniemi paneutui taiteellisiin harrastuksiin ja karjalaisuuden ylläpitoon Sakkola-Säätiön projekteissa ja Lempäälän Karjalaseuran vetäjänä 2003–12. Karjalaisseurojen Tampereen piirin toimintaan hän osallistui aktiivisesti suunnitellen sille logon, Karjala-laatan ja Karjala-mitalin.
Sakkola-Säätiö, sen museo ja ErP6:n perinneyhdistys kiittävät Eero Pilviniemeä suurenmoisesta panoksesta perinteen keräämisessä, tallentamisessa ja elävöittämisessä. Esimerkkejä vuosien varrelta on useita, kuten Karjalan kannakselle Keljan muistomerkin suunnittelu ja toteutuksen valvominen Runteenmäelle. Sodan uhreille -patsas muistuttaa meitä sankarivainajien uhrauksista. Eerolla lisäpontimena oli oman isän kohtalo. Hän kunnostautui ErP6:n perinteen taltioimisessaa, Lapinlahden ja Haparaisten kuvien ja tekstien tuottamisessa, muistopuiston rakenteiden suunnittelussa ja toteuttamisessaa Sakkolan kirkolla, Lempäälän evakkopuiston suunnittelussa ja Sakkolan rotuporsaan suunnittelussa sekä puiston rakenteiden toteutuksessa.
Vakavan sairauden aikanakin Eero jaksoi suunnitella muistolaatan Keljan patsaalle sekä tämänvuotisen Sakkola talvisodassa -näyttelyn toteutusta. Sairauden edetessä ei hän jaksanut lähteä Sakkola-juhlille Sakkolaan eikä evakkojunaretkelle.
Eero Pilviniemelle oli kaiken aherruksen ohessa perhe aina keskeinen. Lapset muistavat hänet isänä, joka oli aina kaikessa mukana, kotona. Viime vuosina lapsenlapset Carl, Frans, Peetu ja Venla olivat Eero Pilviniemen silmäterät.
Vanhemmat Carl ja Frans ehtivät vaarin mukana Sakkolaan, Haparaisiin, ja nuoremmat Aaprolan poluilla äijän mukana kisailemaan kissa Haparaisen kanssa.
Eero Pilviniemen evakkotaival päättyi Kaarina-puolison valvoessa Lempäälän terveyskeskuksessa 23. elokuuta. Kaarinan kertomana: Eero oli hänelle puoliso, joka täytti tilan, minne hän sitten menikin, pelkkiä pikataipaleita ja erikoiskokeita 53 vuotta. Eero siunattiin viimeiselle matkalleen Lempäälässä 16. syyskuuta.
Eeroa kiittäen kaveruudesta ja haikeudella muistellen toinen huru-ukko
Hannu Viljonpoika Turkkinen
