Tredun koulutuslinjojen ja Lempäälän uuden lukion muodostamalla kampuksella on yllättävän pitkä esihistoria.
Tampereen Pinninkadulla (nykyisen yliopiston sosiologian laitoksen tontilla) oli toiminut vuodesta 1893 Tampereen Kutomo- ja Käsityökoulu. Tämä ammattikoulu oli jo vuonna 1758 perustetun Otavalan pellavankehruukoulu Spinnin (Spin schola) työn suora jatkaja. Kun Tampereen kaupunginvaltuusto lakkautti 1923 avustuksensa tälle kehruukoululle, luovutti koulun johtokunta oppilaitoksen ja sen hallussa olleen irtaimiston Hämeen Satakunnan kotiteollisuusyhdistykselle.
Tämä yhdistys oli perustettu 1912 ja sillä oli ollut kaksi kiertävää käsityökoulua naisia varten ja yksi kiertävä käsityökoulu miehiä varten.
Hämeen–Satakunnan alueella ei ollut huomattavampaa kotiteollisuuden ryvästä, mutta koreja, suksia, veneitä, saviastioita, hämäläisiä tallukoita, leikkikaluja, visakönttyräisiä puutarhahuonekaluja, pajuhuonekaluja ja ajokaluja kuitenkin valmistettiin. Näitä tuotteita myytiin muun muassa Hämeen Kotiteollisuusaitassa. Toiminta koettiin maatalouden sivuelinkeinoiksi.
Kotiteollisuusyhdistys hankki 1923 suuren optimismin vallassa ”melkein kaupungin laidalta” Lempäälästä uudet toimitilat rakennuksista. Paikka katsottiin niin hyväksi, että ”se sopi kuin käsi sopivaan kintaaseen”. Lempäälän kuntaakin kehuttiin koulun vuosikertomuksessa ”varakkaaksi, hyvinvoivaksi kunnaksi”. Arvatenkin siksi, että kunta sitoutui pysyvästi avustamaan molempia kouluja. Yhdistys haki koulurakennusten ostoon valtionlainaa, jota saatiin niin runsaasti, että sitä riitti kahteenkin
koulurakennukseen.
Tontin yhdistykselle myi maanviljelijä Mauri Isotalo Vaihmalasta. Naistyökoulu sijoitettiin vanhoihin rakennuksiin, mutta miestyökoulua varten rakennettiin uusi hirsirakennus. Uusissa pysyvissä tiloissa naistyökoululla oli kudontaosasto ja miestyökoululla puutyöosasto.
Maan hallitus tuki tällaista toimintaa. Siksi sen alainen Teollisuushallitus järjesti 1927 erikoisneuvojan ohjaamaan kesällä 1927 erityistä venetyökurssia, jonka valmisteet osoittautuivat hyväksi mainokseksi mieskäsityökoululle. ”Ne saivat osakseen suurta huomiota ja tunnustusta,” kirjasi yhdistyksen konsulentti Hulda Pakarinen. Loppunäyttelyssä yleisö sai tutustua Ahtialanjärven rannassa esillä olleisiin veneisiin. Sittemmin oppilaitoksen paikka on pysynyt samana, mutta nimi on vaihtunut tiuhaan.
Tammikuun alusta 1936 koulujen nimet olivat Lempäälän naiskotiteollisuuskoulu ja Lempäälän mieskotiteollisuuskoulu. Sen jälkeen nimenä oli pitkään Lempäälän kotiteollisuuskoulu, kansan suussa lempinimeltään ”Kotikoulu”. Seuraava nimi oli Pirkanmaan käsi- ja taideteollisuusoppilaitos PikTO. Seuraavia nimiä olivat Pirkon ja Pirtan Lempäälän yksiköt. Ja uusin tämä Tredu –kampus Lempäälässä.
Mainittakoon, että syksystä 1939 joulukuuhun 1944 koulun tiloissa toimi Puolustusvoimien täydennyskoulutuskeskus, joka pikakoulutti armeijalle päällystöä.
Teksti: Juha Kuisma
