Kuva: Hannu Järvinen
Hyönteissyöjillämme on ollut hyvä pesintäkesä, sillä kahden edelliskesän kylmät ja sateiset säät romahduttivat poikastuoton. Kirjosiepon ja tiaisten pesinnät omissa pöntöissäni onnistuivat hyvin. Viime syksy oli surullista aikaa, sillä jouduin tyhjentämään kymmenistä pesäpöntöistä nälkään kuolleita poikasia.
Lämmin kesä on ollut erityisen tärkeä pääskyillemme, sillä tutkimusten mukaan räystäspääskyjen määrä on vähentynyt 1980-luvulta tähän päivään 90 prosenttia. Haarapääskynkin kanta on pienentynyt 2000-luvulla 40 prosentin verran. Hiekkatörmiin pesänsä kaivavan törmäpääskyn pesimäkanta on romahtanut 1980-lukuun nähden alle puoleen.
Haara- ja räystäspääskyä voi auttaa kiinnittämällä räystään alle tukevia lautoja, joiden päälle pääskyt voivat rakentaa pesänsä. Tärkeää on myös häätää pääskyjen pesäpaikoilta harakat, oravat ja käpytikat pois, sillä ne tuhoavat pesiä.
Siinä missä hyönteissyöjien pesimäkausi on edelleen parhaimmillaan, osa kahlaajista on jo syysmuuttomatkalla.
Lempäälän Ahtialanjärvellä Jani Vastamäki, Marja-Liisa ja Antti Haanpää havainnoivat 4. heinäkuuta kahdeksan suokukkoa, valkoviklon, harmaahaikaran ja kolme kanadanhanhea. Punasotkaparilla oli perässään sekapesue: neljä omaa poikasta ja vielä kaksi tukkasotkan poikasta.
Jo touko-kesäkuun vaihteessa ensimmäiset mustaviklot palasivat pohjoisen aapasoilta. Koristeelliset mustaviklonaaraat hautovat soilla hetken, mutta jättävät loppuhaudonnan ja poikasten valvomisen koiraiden huoleksi. Koiraat ja nuoret linnut muuttavat vasta heinä-elokuussa, jolloin naaraat ovat jo Länsi- Afrikan talvehtimisalueillaan.
Kuovinaaraat jättävät jo muutaman päivän ikäiset poikaset koiraiden vastuulle ja suuntaavat Länsi-Euroopan talvialueilleen kesäkuun alkupäivistä lähtien. Korkealta taivaalta kuuluva kuovinaaraiden haikea ” kui-kui” on hyvästijättö : nähdään ensi keväänä!
Koiraat seuraavat naaraiden perässä heinäkuussa ja nuoret linnut elokuussa.
Vesilahden Hinsalansaaren pienellä Sarvunlahdella pesii huomattavan suuri ja tiivis silkkiuikkuyhdyskunta. Laskin lahdella 7. heinäkuuta peräti 120 yksilöä. Silkkiuikut hautoivat edelleen kahdeksalla pesällä, ja vielä muutama pari rakensi pesää. Suurelta osin tämän yhdyskunnan linnut ovat uusintapesijöitä. Sarvunlahdella sinisorsa johdatti seitsemän untuvikkoa silkkiuikkuyhdyskunnassa.
Silkkiuikku munii neljä munaa, mutta varsin tavallisesti emoilla on vain 1–2 poikasta ruokittavanaan särkikaloilla. Välillä väsyneet poikaset kapuavat emon selkään saadakseen helpottavan kyydin.
Pitkäkaulaisen ja töyhtöpäisen silkkiuikun soidinmenot ovat hauskaa seurattavaa. Pariskunta asettuu kaulat vastakkain ja puistelee toisilleen päitään tai esittää eräänlaista pingviinitanssia pesän rakennusaineet nokassaan.
Silkkiuikku on yleinen rehevillä järvenrannoilla, ja se rakentaa kaislikkoon pesäkseen vesikasveista kootun heikonnäköisen kyhäelmälautan. Huomattava osa silkkiuikun pesistä tuhoutuu varislintujen ja minkkien rosvouksen seurauksena.
Pesätuhojen seuraukset näkyvät rannoilla, sillä Vesilahden Vakkalanselällä vain yhdellä silkkiuikkuparilla oli 3 poikasta perässään ja 12 silkkiuikkua lepäili ilman poikasia.
Kalalokkien pesistä suurin osa oli tuhoutunut pesärosvoilun seurauksena. Hätää kärsimässä oleva kalalokki rakentaa nykyään minkin pelossa pesiään rantamäntyihin ja kaupungeissa kerrostalojen katoille.
Minkin ja toisen vieraslajin, supikoiran, poistamista luonnosta on äärimmäisen tärkeää edistää. Metsästäjien ja lintuharrastajien olisi tässä syytä tehdä yhteistyötä tarpeettomien vastakkainasettelujen sijaan. Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan metsästäjät poistivat luonnosta vuonna 2016 yhteensä reilut 212 000 supikoiraa ja 50 000 minkkiä. Määrä kuvastaa näiden vieraspetojen alkuperäislajistolle tuomaa suurta haittaa.
Kukoistaviakin paikkoja on. Lempäälän Virta-tornista seurasimme Veli-Matti Kujansuun kanssa elämää kuhisevaa Ahtialanjärven Lokkisaarta. Näky on pitkin Pirkanmaata lähes tyhjiä entisajan lintujärviä kiertävälle harrastajalle lähes uskomaton: sadoittain naurulokkeja poikasineen, kottaraisia, tiiroja, kahlaajia, sorsia poikueineen, ruskosuohaukkoja, sääksiä. Saaren luontoa suojelevan ja kunnostavan Lokkisaari-yhdistyksen työmyyriä ei voi liiaksi kiittää ja ihailla.
Vesilahden perinteisellä suvikierroksella 7. heinäkuuta havaittiin lisäksi, että Vähäjärvellä sinisorsalla oli seitsemän poikasta, nokikanaparilla yksi, kurkiparilla rantapellolla kaksi poikasta ja tuulihaukalla latopöntössä kaksi poikasta. Vakkalanselällä neljällä kanadanhanhella oli vain yksi poikanen johdatettavanaan.
Rämsöössä Suonojärvellä sukelteli kaksi kuikkaa, haapanalla oli kaksi poikasta ja uhanalainen selkälokkipari päivysti vesikivellä.
Laukonselän saaressa kalasääski ruokki poikasiaan risulinnassaan jättimännyn latvassa. Sääksi on rakentanut uuden pesän myrskyissä pudonneen vanhan pesän tilalle. Sääksellä menee nykyään hyvin.
Teksti: Hannu Järvinen
