Valjakossa on vauhtia

Maija Alasalmi on tiellä melkoinen näky kolmen koiran valjakkonsa kanssa. Polkupyörällä koirien kanssa pääsee ajoittain jopa 40 kilometrin tuntivauhtiin.

Vasen. Oikea. Seis. Eteenpäin. Liikkeelle. Ohi. Tärkeimmät rekikoiralle opetettavat käskyt ovat sitä varten, että koira tai koirajoukko ja niiden perässään vetämä ohjastaja pystyvät etenemään yksissä tuumin.

Kuusi vuotta valjakkolajeja harrastanut lempääläinen Maija Alasalmi kertoo, että aloitteleva valjakkokoira oppii muiden kokeneempien koirien mallista, miten eri käskyihin kuuluu reagoida. Koira kannattaa siis ottaa mukaan tottuneempien koirien kanssa samaan valjakkoon, jotta se voi oppia seuraamalla toisia.

– Aloittelevalle rekikoiralle on ylipäätään uutta se, että se saa juosta ja sen pitää vetää. Tavallisestihan lenkillä pannasta kiinnitettynä koira opetetaan , joten moni koira on aluksi arka vetämään, Alasalmi kertoo.

Koiralla on kuitenkin yleensä luonnostaan halu juosta. Rekivarusteiden, eli valjaiden, pukeminen myös kertoo koiralle, että nyt on erityinen lupa vetää. Kun valjaat taas vaihdetaan pantaan, vetäminen kuuluu lopettaa, ja sen koira kyllä oppii.

Koiran kanssa voi lähteä ajoon yksin tai pienellä porukalla. Jos koirat vetävät esimerkiksi reessä useaa ihmistä kerralla, yksi vedettävistä toimii ajajana, joka pysyy koko ajan reessä koirien takana. Toinen toimii niin sanottuna handlerina, joka menee tarvittaessa selvittämään koirien vetoköydet, jos ne menevät sekaisin tai koirat hukkaavat järjestyksensä. Suuressa valjakossa koirat ovat pareittain, ja lisäksi yksi koira on valjakon kärjessä.

Vaikka valjakkoharrastukseen usein liitettävän rekikoira-sanan perusteella voisi ajatella, että kyse on nimenomaan koirien vetämässä reessä istumisesta, valjakkolajeja on muitakin. Koirat voivat vetää muiden muassa erilaisia polkupyöriä, potkukelkkaa tai pulkkaa. Koiravaljakon voi kiinnittää myös itseensä, jolloin kuonokkaiden kanssa voi lähteä vaikkapa hiihtämään tai juoksemaan.

– Koirajuoksulla on lajina oma nimikin, canicrossi. Siinä ihminen ei voi vain ohjastaa koiria ja istua tai seistä kyydissä, vaan hänen on itse kuntoiltava samalla ja pysyttävä vauhdissa mukana. Canicrossissa voi jopa kilpailla ihan suomenmestaruustasolla!

Pulkalla mentäessä koirien oltava kiinni ihmisessä, jotteivät ne pääse vahingossa karkaamaan kevyen pulkan kanssa, jos ajaja putoaa kyydistä. Muulloin koiravaljakko kiinnitetään yleensä vedettävään asiaan valjakkokäyttöön tarkoitetuilla köysillä ja joustinliinalla, jonka ansiosta liikkeellelähtö sujuu pehmeästi.

Maisy-husky näyttää Maijan kanssa, miten canicrossiin eli koirajuoksuun varustaudutaan. Juoksija kiinnittää koiran itseensä vyötäröllä olevien valjaiden avulla.

Alasalmi harrastaa valjakkolajeja kolmen koiransa kanssa. 6-vuotias Dexter ja 10 kuukautta vanha Maisy ovat husky-koiria, ja yhtä lailla harrastukseen osallistuu 2-vuotias sekarotuinen koira Ilo.  Alasalmen mukaan on yleinen harhaluulo, että ainoa rekikoiraksi sopiva koirarotu on husky. Monien muidenkin rotujen, kuten dobermannin ja karkeakarvaisen metsästyskoiran, kanssa voi harrastaa valjakkolajeja. Esimerkiksi metsästyskoiralle rekiharrastus tuo mukavaa liikuntaa talvikauteen, jolloin metsälle ei ole asiaa.

Alasalmi lähtee mieluiten koiriensa kanssa liikenteeseen kesäisin polkupyörällä ja talvisin esimerkiksi potkukelkalla. Tavallinen treeni kestää tunnin verran. Usein Alasalmi ja koirat suuntaavat Lempäälästä Valkeakosken suuntaan kulkeville metsäisille autoteille, joilla on rauhallista erityisesti myöhään illalla.

Nainen on muuttanut Lempäälään vastikään, eikä hän vielä ole löytänyt itselleen harrastusseuraa uudelta paikkakunnalta. Aiemmassa kotikaupungissa Tampereella hänellä oli pieni harrastusryhmä, joka lähti usein lenkeille porukalla niin, että kaikkien koirat otettiin mukaan. Parhaimmillaan mukana on ollut yhtä aikaa yhdeksän koiraa.

– Yksi hienoimmista kokemuksistani on se, kun lähdimme kaverini kanssa kahdestaan yhdeksän koiran valjakolla Tampereen Särkijärvelle keskellä talviyötä. Oli ihan kirkas tähtitaivas, ja kun koirat juoksivat ja vetivät meitä reessä, yhtäkkiä taivaalla näkyi kauniita revontulia. Kaverini oli ajajana, joten minä sain vain makoilla vilttien alla, Alasalmi kertoo.

Alasalmella on myös hevonen, ja hän tietää, että parhaimmillaan toisiinsa tottuneet eläimet voivat myös harrastaa yhdessä.

– Kerran teimme hiukan epätavallisemman kahden valjakon treenin: Minä laukkasin hevosen selässä, ja hevonen veti takanamme köyden päässä olevaa hiihtäjää. Samalla kaverini ajoi rinnallamme pulkassa, jota veti koira.