Lempäälän kunnan psykiatrinen yksikkö ja Lempäälän seurakunta järjestävät syksyllä mielenterveysasioihin keskittyvää Tsemppi Cafeta Kahvila Olkkarissa. Mistä idea moiseen, psykiatrisen yksikön vastaava sairaanhoitaja Minna Salonen?
– Lempäälään muuttaa paljon ihmisiä, joilla ei ole täällä sukulaisia tai ketään läheistä, jonka puoleen kääntyä, jos ahdistaa tai masentaa.
– Halusimme perustaa matalan kynnyksen kohtaamis- ja tiedonsaantipaikan Lempäälään. Joka toinen viikko järjestettävässä tilaisuudessa on vaihtelevia teemoja. Käsittelemme muun muassa stressiä ja sen säätelykeinoja, unta ja itsehoitokeinoja, mutta myös nuoruutta ja nuoren itsetuntoa.
– Käsiteltävät aiheet ovat sellaisia, joita kuka tahansa ohikulkija voi tulla kuuntelemaan. Halutessaan voi liittyä keskusteluun tai jättäytyä kuuntelijaksi. Pyrimme jakamaan tietoa, jota kuka tahansa meistä voi tarvita ennaltaehkäisevästi.
Terveysasioissa painotetaan nykyään paljon ennaltaehkäisyä. Sama koskee myös mielenterveyttä?
– Aiemmin on ehkä ollut vallalla ajatus, että mielenterveystoimistossa käydään loppuelämä, mutta eihän se ole ihmiselle mielekästä, että olet samassa tilassa vuosikausia. Nykyään hoidoille suunnitellaan myös loppu.
– Vuoden 2015 jälkeen itsehoito on ollut psykiatrisessa työssä avainasemassa, ja on siirrytty huolenpidosta vastuuttamiseen, eli että asiakkailla on oma vastuu terveydestään.
– Masennus on sairaus, josta 90 prosenttia toipuu. Se ei ole kiva sairaus, joten miksi jäädä sen kouriin?
Kuinka paljon teillä on asiakkaita?
– Aktiivisessa hoidossa on noin 400 asiakasta. Hoidamme 18-65-vuotiaita. Hoitoon tulee paljon nuoria aikuisia, työssäkäyviä, opiskelevia ja perheellisiä.
– Masennus ja ahdistuneisuus ovat yleisimmät syyt, miksi meille hakeudutaan.
Olet työskennellyt Lempäälän psykiatrisessa yksikössä vuodesta 2002. Mikä työssäsi on muuttunut?
– Aloittaessani työuraani Lempäälässä asiakkaina oli pääasiassa vanhuksia ja pitkäaikaissairaita. Nuoria tuli hoitoon lähinnä jonkin akuutin sairauden, kuten skitsofrenian puhkeamisen vuoksi. Nyt on puhtaasti jaksamis- ja uupumisongelmia ja masennusta. Monien asiakkaiden taustalta löytyy rankkoja elämäntarinoita. 1990-luvun lama teki aukkoja perusturvallisuuden tunteeseen.
– Nuoria varjostaa työelämän epävarmuus ja isot lainat. Suomalaiset myös aika pitkälle sinnittelevät ennen kuin pyytävät apua. Näihinkin asioihin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Ennakkoasenteet mielenterveysongelmia kohtaan ovat suuret, häpeä on yhä vahva tunne.
– Me psykiatrisessa työssä ajattelemme, että mielenterveysongelmat ovat sairauksia muiden joukossa. Murtunut mieli voi eheytyä.
Millä mallilla psykiatrinen työ on Lempäälässä?
– Kun Kangasalla sijainnut Kaivannon psykiatrinen sairaala lopetti toimintansa vuonna 2015, muutosta ei Pirkanmaalla oltu valmisteltu riittävästi ja hoito notkahti. Lempäälässä oltiin onnekkaita siinä, että asioita oli ehditty miettiä etukäteen.
– Lempäälään kehitettiin oma Safe house -avohoitomalli. Siinä asiakasta hoidetaan Lempäälän terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa hän saa samalla tehostettua psykiatrisesta avohoitoa. Malli on ollut toimiva.
– Vuonna 2016 saimme kunnalta lisäresursseja psykiatriseen työhön, ja olemme siitä kiitollisia. Kunta on vastannut hyvin tarpeisiimme. Asiat ovat paremmin kuin ympäristökunnissa.
Käsittelette psykiatrisessa työssä raskaitakin asioita. Kuinka huolehditte omasta jaksamisesta?
– Meillä on sitä varten työryhmä ja lakisääteinen työnohjaus. Työtehtäviä joutuu miettimään uusiksi, jos työntekijä on alakuloinen tai hän ei ole saanut unta. Silloin ei ihmisestä ole toisen auttajaksi.
– Omasta tilastaan täytyy olla koko ajan tietoinen. Vapaa-aika täytyy miettiä niin, että se on jotain muuta. Harrastamme paljon taiteita tai puutarhanhoitoa, raakaa raatamista vastapainoksi. Huumori auttaa myös.
