Vapaussodan perinneliittoon kuuluva Lempäälän yhdistys on jatkanut esitelmäsarjaa Suomen tiestä itsenäisyyteen jo usean vuoden ajan. Sarja sai jatkoa lukiolla Virta-salissa 15. lokakuuta.
Hyvä – Paha ihminen -esitelmässään TT Yrjö Tala otti esille Eino Leinon runosta ajatuksen ”paha ei ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista.”. Ajatus perustuu näkemykseen pohjimmaltaan hyvästä ihmisestä.
Reformaattori Martti Lutherin näkemys on toisenlainen. Ihmisessä on myös pimeä puoli. Ihminen on syntinen ja pahuuden vallassa. Kun ihminen ottaa vastaan pyhän evankeliumin ja uskoo sen, hänestä tulee vanhurskas (Jumalalle otollinen). Näin hänestä tulee kaksiosainen: samalla kertaa syntinen ja armahdettu. Valtaan päästessään paha johtaa pahaan ja väärään, hyvä taas puolestaan hyvään ja oikeaan.
Sota ja levottomat ajat nostavat pahuuden esiin korostetusti. Talonpoikaiskapina Saksassa 1500-luvulla kirvoitti Martti Lutherin kynästä julmiakin kannanottoja. Silloisessa talonpoikaiskapinassa oli yllättävästi samantapaisia piirteitä kuin Suomen vapaussodassa: toisen ihmisen raaka kohtelu. Sodassa on rajan kummallakin puolella Jumalan apua huutavia ihmisiä.
Toisessa esitelmässä VTL Riitta Mäkinen pohti nälkää sodan aikana ja miten yhteiskunta yritti hoitaa asiaa eli ”organiseerata” sitä. Hän toi esille näkökulman, jonka mukaan kaikissa yhteiskuntaluokissa oli ruuan puutetta. Tämä oli uutta. Ruokaa kätkettiin ja sitä etsittiin.
Ruuan puutteeseen vaikutti mm. kesän 1917 huono sato sekä leipäviljan tuonnin tyrehtyminen. Ruokapulaa oli muuallakin kuin Suomessa, sillä maailmansota riehui vielä Euroopassa.
Suomalaisen yhteiskunnan oli pakko etsiä toimenpiteitä ruuan saamiseksi. Kehitettiin esimerkiksi leipäkupongit. Niiden jakelu oli eri puolella Suomea erilaista, koska valmiudet toteuttamiseen poikkesivat toisistaan. Hajanainen yritys tähtäsi edes jonkinlaiseen apuun. Lempäälässäkin jaettiin leipäkuponkeja.
Nälän sekoittaessa yhteiskuntaa tilanteesta kannattaa ottaa opiksi. Esitelmöitsijä antoi ajateltavaksi kaksi näkökulmaa. On viisasta ohjata yhteiskuntaa omavaraisuuteen niin paljon kuin mahdollista. Toisaalta maatalous ei voi toimia puhtaasti markkinatalouden mukaisesti.
Mirja Miettinen
