Rajavartiolaitos täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tampereen seudun rajamieskiltaan kuuluva vesilahtelainen Jorma Karvinen muistelee omia asepalvelusaikojaan.
Mikä Tampereen seudun Raja- ja Merivartiokilta ry on?
– Rajakiltoja on ympäri Suomea. Killat ovat yhdistyksiä, joiden perustajina ovat yleensä toimineet Rajavartiolaitoksen palveluksesta eläkkeelle jääneet henkilöt tai reserviläiset. Jäseniä niissä on yhteenlaskettuna noin 1700, erikoisrajajääkärit mukaan luettuna 1900.
– Meidän killassamme on nelisenkymmentä jäsentä. Olen ollut mukana 25 vuotta ja toimin tällä hetkellä sen varapuheenjohtajana. Kiltamme erikoisuus on siinä, että se on Sisä-Suomen ainoa. Rajojen lähellä olevissa yhdistyksissä on tietysti enemmän jäseniä, sillä raja-asiat ovat siellä käsinkosketeltavia.
– Kilta muistuttaa olemassaolollaan, että rajaa vartioidaan maalla, merellä ja ilmassa 24/7-periaatteella.
Mitä killan jäsenyys edellyttää?
– Jokainen armeijan suorittanut Suomen kansalainen on tervetullut kiltaamme. Ainoa ehto on, että jakaa kanssamme samat arvot. Nuo arvot ovat rajamieshenki, lojaalisuus ja isänmaallisuus.
Rajavartiolaitos täyttää 21. maaliskuuta 100 vuotta. Miten juhlitte sitä?
– Olemme viettäneet vuosipäivää menemällä kiltalaisten kanssa syömään, mutta nyt tilaisuus on tavallista juhlavampi. Vesilahtelaisena killan jäsenenä olen vetänyt kotiin päin ja pidämme tilaisuuden Vesilahdella Hukianhovissa. Ohjelmassa on juhlapuheen lisäksi musiikkia monessa muodossa.
– Itse aion juhlassa lausua runoja kirjastani ”Metsän Henki”. Olen julkaissut myöskin ”Eräelämä”-nimisen novelleja sisältävän kirjani, jossa tarinat kertovat miehen luontosuhteesta.
Missä ja milloin suoritit oman asepalveluksesi?
– Olen Rajavartiolaitoksen kouluttama jääkäri. Hain armeijaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena vuonna 1960. Olin nieleskellyt puuvillapölyä Suomen Trikoon tehtaalla työntutkijan harjoittelijana, kun päätin, että menen armeijaan ja että sen jälkeen kouluttaudun johonkin muuhun ammattiin.
– Hain vapaaehtoiseksi ja hakemukseen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi laitoin ilmavoimat, toiseksi merivoimat ja kolmanneksi kirjoitin ’minne vaan’. Se sieltä tuli. Paperissa luki PKR 4 Onttola. Pohjois-Karjalan rajavartioston päätoimipaikkaan on Joensuusta kymmenisen kilometriä. Juna lähti kello 18 Tampereelta ja oli seuraavana aamuna kello 8 perillä. Matkanteko kesti tuolloin siis 14 tuntia.
– Menin asepalvelukseen vuonna 1960, ja tulin pois seuraavan vuoden toukokuussa. Siviiliin päästyäni menin Tampereen kauppaopistoon, ja kauppaa tein niin kauan, kunnes eläkepäivät koittivat 2002.
Kerro Onttolan ajoilta joku armeijamuisto.
– Hiihdimme talven aikana tuhatkunta kilometriä maastossa. Toisin sanoen mitään muuta emme tehneetkään. Harjoitus, joka oli kaikkein kovin, kesti kaksi viikkoa. Sillä haluttiin selvittää, mikä on koulutettujen miesten fyysinen ja psyykkinen kestävyys.
– Jotain lepotaukoja saimme, mutta yöt hiihdimme. Reppu painoi 35 kiloa, sillä siinä oli ainakin viikon eväät plus varusteet.
– Tehtäviä tuli harjoituksen aikana niin tiheään, etten nukkunut kolmeen vuorokauteen. Sitten tuli tehtävä, missä piti käydä tiedustelemassa rautatien katkaisu. Tehtävän jälkeen pysähdyimme kahvinkeittoon ja silloin minulta katkesi filmi. Vääpeli herätti minut sanoen, että olin nukkunut 12 tuntia. Olin tehnyt matkaa ahkiossa parisen kilometriä, mutta siitä ei minulla ollut mitään muistikuvaa.
– Jälkikäteen palvelusaikaa ajattelen lämmöllä. Erästä tunnettua kaimaani lainaten ”ei paha”.
