Palaako Lempäälä tulevan eduskunnan kotikuntaluetteloon?

Kenen palveluksessa kansanedustaja on?

Ensinnäkin kaikkien suomalaisten, koska eduskunnan tärkein tehtävä yhä edelleen on lakien säätäminen ja nehän koskevat meitä kaikkia. Tai ainakin pitäisi koskettaa.

Toiseksi hän on oman maakunnan ihmisten edustaja pitämällä oman kotiseutunsa puolia. Kolmanneksi hän on oman kotikuntansa edustaja, sillä eduskunnassa vaikutetaan moniin asioihin, jotka ulottuvat maan kuntiin saakka. Ja vasta neljänneksi hän on omien äänestäjiensä edustaja, koska kaikki äänestäjät jo automaattisesti kuuluvat ainakin kahteen ryhmään aiemmin mainituista.

Lempäälälle ja/tai Vesilahdelle olisi todella tärkeää saada omasta kunnasta kansanedustaja. Hän voisi edesauttaa myös paikallisesti tärkeitä hankkeita.

Esimerkiksi Lempäälälle yksi ääritärkeä eduskunnassa päätettävä hanke seuraavan neljän vuoden aikana on päärata. Kolmas ja neljäs raide tarvitaan. Näinä ilmastonmuutoksen kriittisinä aikoina raideliikenteen kehittäminen pitää priorisoida tärkeimpään kategoriaan. Lähijunia tarvitaan, niille on kysyntää ja Lempääläänkin tulee saada ainakin kaksi junapysäkkiä lisää eli Moisioon ja Sääksjärvelle. Ja jatkossa myös Kuljuun. Koska ratkaisuilla on kiire, ei rata-uudistusta voi vetkuttaa ja vatkuttaa 20-luvun loppuun.

Lempäälästä ja Vesilahdelta on kaikkiaan 15 ehdokasta tavoittelemassa valtakirjaa päästä maan tärkeimpään työpaikkaan. Mukana on fiksuja, sanavalmiita ja tietäviä henkilöitä. Toivoa sopii, että joku tai jopa jotkut äänirajan ylittäisivät, vaikka vaativa rasti se tulee olemaan. Pääsin haastattelemaan videolle noin puolia paikallisista kandidaateista. Itseeni teki hyvän vaikutuksen jokaisen innostuneisuus, tietämys ja sujuva esiintymiskyky. Jos ääniä olisi useita, voisi niistä antaa yhden jokaiselle kohtaamalleni ehdokkaalle.

Riippuen hiukan puolueesta, pitää ääniä kyetä keräämään noin 5000. Kotikentältä eli omasta kunnasta on hamuttava äänestäjiä iso kasa, mieluusti reilusti yli puoluerajojen. Lempääläisen läpimenevän kandidaatin tulisi kuitata ”omasta kylästä” noin 2000 ääntä, toisen mokoman Tampereelta ja muualta Pirkanmaalta rapeat tuhat ääntä.

Pirkanmaan paikat jakautuvat nykyeduskunnassa seuraavasti: Kokoomus neljä, keskusta, SDP, sininen tulevaisuus ja vihreät kaksi sekä perussuomalaiset, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit yksi. Kolme istuvaa senaattoria ei edes tavoittele jatkokautta näissä vaaleissa.

Ennusteet povaavat demareille vaalivoittoa ja ainakin yhtä lisäpaikkaa Pirkanmaalla. Perussuomalaisten loppukiri gallupeissa on ollut huimaa. Neljä vuotta sitten PS:n saldo oli neljä edustajaa, joista kolme loikkasi kesällä 2017 sinisiin. Nyt perussuomalaisille povataan kolmea paikkaa. Kokoomuksella on työ ja taistelu pitää neljä paikkaansa, samoin gallup-tuskassa rypeneellä keskustalla voi olla tiukkaa saada kolmea läpi. Vihreille ennustetaan joko samaa kahta tai mahdollisesti ”viherjytkyn” toteutuessa yhtä lisäpaikkaa. Vasemmistoliitto pitää paikkansa, samoin tehnee kristilliset. Siniset yllättävät, jos saavat Pirkanmaalta ketään läpi. Myös maakunnan monista pienpuolueista lienee mahdotonta kavuta Arkadianmäelle.

Paikallisista ehdokkaista arvioni mukaan kahdella on realistinen sauma läpimenoon, kahdella tai kolmella muulla on pienet mahdollisuudet, mutta kymmenkunta muuta kandidaattia tehnevät lähinnä tärkeää vaalityötä puolueelleen ja keräävät suhteellisessa vaalitavassa kovin tärkeitä ääniä puolueelleen.

Aloittavan kansanedustajan palkka tai palkkio on noin 6400 euroa kuukaudessa. Lisäksi tulevat muut edut, muun muassa kulukorvauksia. Palkka on hyvä, mutta niin sen tulee ollakin. Maan edustuksellinen demokratia on niin tärkeä arvo ja kansanedustajan työ on niin merkittävää ja haastavaa, että he ovat palkkansa ansainneet.

 

TERVE!

Tämä sisältö on lehden tilaajille.
Tutustu 5 viikkoa vain 1,90 €.