Kun Henna-Riikka Alanen meni ensimmäisen kerran katsomaan Blondi-suomenhevosta, se oli kurjassa kunnossa. Luut törröttivät, hampaat olivat hoitamatta. Koko eläin näytti kuihtuneelta ja onnettomalta. Jostain Blondi kuitenkin löysi voimia juuri oikealla hetkellä.
– Kun tulin paikalle, se juoksi varsansa kanssa höristen vastaan. Se oli sitten siinä, Alanen kuvailee hevosen hankintaansa.
Ensimmäiset pari vuotta Alanen vain käveli Blondin kanssa. Se oli niin heikko, että saattoi tasaisella tielläkin pudota polvilleen. Se ei jaksanut reagoida oikein mihinkään, vaan oli vaisu ja apaattinen.
– Kerran rekan jarrut sihahtivat aivan Blondin kohdalla, mutta yhtään mitään ei tapahtunut. Sillä ei ollut ollenkaan normaaleja reaktioita, Alanen kertoo.
Vähitellen kuntoutus, hyvä hoito ja ruokinta ja ystävällinen käsittely alkoivat näkyä. Blondi sai lihaksia, ja ruoka alkoi imeytyä. Se säilytti leppoisan rauhallisuutensa, mutta alkoi kiinnostua maailmasta normaalin hevosen tapaan.
– Nykyään se uskaltaa jo näyttää, jos sillä ei ole hyvä olla. Ja vauhtiakin löytyy, Alanen sanoo.
Blondi on suomenhevoseksi harvinaisen värinen, voikko eli kerman- tai kullanvaalea. Nyt kun karva kiiltää, vartalo on hyväkuntoinen ja silmissä on eläväistä pilkettä, Blondista on tullut varsin vaikuttava näky.
Blondin tuhkimotarina on saanut virallista tunnustusta. Se on viime aikoina käynyt kahdesti näyttelyissä ja jäänyt vain pisteen päähän ykkössijasta.
Omistajalle Blondissa on kuitenkin tärkeintä yhteys, joka syntyi jo ensitapaamisella.
– Se on hyvä ystävä. Missään ei tarvitse sen kanssa pelätä.
Tiedätkö kivan lemmikin tai oudon otuksen? Ehdotuksia paikallisiksi eläimiksi voi lähettää osoitteeseen tua.onnela@gmail.com.
