Juha Kuisma kirjoitti 13.5. opettavaisen, tulevaisuutta hahmottavan ja ajatuksia herättävän kolumnin otsikolla Resilientti yhteiskunta. Kiitos siitä. Odotin innolla kommentteja tästä tärkeästä ja ajankohtaisesta avauksesta.
Kriisistä selviämisestä ovat viime aikoina monet esittäneet omia ehdotuksiaan. EU:n 1 000-sivuinen apupaketti, tärkeilevät Kultarantakeskustelut, Vihriälän ja Hetemäen työryhmien esitykset ovat rinnakkaisia Kuisman ajatuksille. Samoin juuri julkaistu hallituksen massiivinen lisäbudjetti, jonka yhteydessä mainittiin koronasta elpymisen aikajänteeksi 10 vuotta. Itselleni heräsi muutama vaihtoehtoinen näkökulma.
Ensiksi termistä: Alunperin resilienssi tarkoitti lääketieteen piirissä yksilön ominaisuuksia. Vaikeuksien voittamista, rasituksista palautumista, elämän arvostamista, sitkeyttä ja toivoa paremmasta. Tästä näkökulmasta ihmisten hyvinvoinnin pitäisi olla kaiken päätöksenteon ytimessä kunnalliselta EU:n tasolle asti. Hyvinvointitaloutta ovat siis investoinnit, jotka lisäävät ihmisten kyvykkyyksiä toimia. Pitkällä aikavälillä ne vaikuttavat positiivisesti talouteen.
Kuisman muistilistan ykkösenä oli kunnallinen itsehallinto. Ajatuksessa on mielestäni ajoitusongelma. Vasta kun SOTE- ja SOTU-ratkaisut on tehty, nähdään mitä kuntien kontolle jää. Näiden hallintohimmelien pohtimisen sijalle nostaisin laajan sivistyskäsitteen. Siinä tieteellinen tieto, koulutus, työelämän demokratia, mielenterveysohjelmat, pahiten kärsineiden auttaminen, kulttuuri, taide, lukeminen ja ymmärtäminen lisäisivät resilienttien ihmisten mahdollisuuksia ja kyvykkyyksiä toimia. Yhteiskunnallisessa ilmapiirissä se tarkoittaisi vihapuheen, kiusaamisen, huuhaan, huvilentelyn, rokotusvastaisuuden, haittapopulismin, työnantajien mielivallan, veroparatiisien ja sairauksilla rahastamisen vastustamista.
Uusiutuvat luonnonvarat ja sähkö ovat Kuisman listalla toisena ja kolmantena. Niissä on paljon viisautta. Vain sähköautokohta jäi askarruttamaan, ehkä siihenkin tarvittaisiin lisää tietoa.
Neljännen kohdan kuituverkon autuuteen en usko. Suomen sitominen muutaman öykkäröivän ja veroja maksamattoman amerikkalaisen jättiyrityksen varaan ei tuo todellista huoltovarmuutta, puhumattakaan naiivista ajatuksesta, että kaikille maailman köyhille annettaisiin oma tietokone.
Maallepaluun viides kohta tuo mieleeni Kiinan kulttuurivallankumouksen. Siellä 180 asteen suunnanmuutos tuotti hirveän määrän ruumiita. Ehkäpä Kuisma ei ihan samoja keinoja käyttäisi.
Lopuksi viimeinen sana YK:n pääsihteeri Antonìo Guterresille. Hän kehotti tarttumaan ilmastokriisiin samanaikaisesti ja samalla ponnella kuin koronakriisiin. Hänen kuuden kohdan ohjelmansa:
1. Elvytyksessä on investoitava hiilitaloudesta vapautumiseen.
2. Jaettaessa rahaa on luotava ympäristöystävällisiä työpaikkoja. Vanhentunutta saastuttavaa teollisuutta ei pidä pelastaa
3. Rahaa on käytettävä kaikille reiluun muutokseen, jossa ketään ei jätetä.
4. Tukijaiset fossiilisille polttoaineille on lopetettava ja toteutettava saastuttaja maksaa -periaate.
5. Investoinneissa ei voi enää jättää ottamatta huomioon kestämättömän kasvun planeetalle aiheuttamaa hintaa.
6. Molempiin kriiseihin vastaamiseksi on toimittava yhdessä kansainvälisenä yhteisönä. Eristäytyminen on ansa. Mikään maa ei pärjää yksin.
Raine Mäkelä
Kommentointi on suljettu.