Kuntien taloustilanne on kireä, ja Lempäälässäkin velkamäärä kasvaa huolestuttavasti. Tuloja pitäisi saada lisää ja menoja pitäisi karsia.
Kun rahasta tulee pulaa, katseet kääntyvät valitettavan usein sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä lasten kasvatukseen ja koulutukseen. Säästöjä pitäisi mielestäni kuitenkin etsiä muista, kuntalaisten hyvinvointiin vähemmän vaikuttavista toiminnoista.
Toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut ovat avainasemassa kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta. On vastuutonta etsiä jatkuvasti uusia säästöjä heikoimmassa asemassa olevilta, kuten vanhuksilta, vammaisilta ja pitkäaikaissairailta. Samoin lasten ja nuorten hyvinvoinnista ja koulutuksesta tai kuntalaisten terveydenhoidosta säästäminen kostautuu tulevaisuudessa entistä suurempina kustannuksina – leikkausten yksilöille aiheuttamasta inhimillisestä hädästä puhumattakaan.
Pelkästään hankintaosaamista kehittämällä saataisiin kunnassa aikaan mittavat säästöt. Säästöä syntyy myös energiatehokkuudesta kunnan kiinteistöissä ja ruokahävikin minimoimisesta kunnan ruokapalveluissa. Myös materiaalien ja kalusteiden kierrättäminen kunnan kiinteistöissä säästäisi pitkän pennin, mutta kierrätystä tehdään edelleen liian vähän, vaikka asiasta on tehty valtuustoaloitekin. Muita säästökohteita voisivat olla turhat, uudet tiehankkeet, turhat hankinnat ja vaikka kunnan imagomarkkinointi. Parasta imagomainontaa kun ovat toimivat palvelut, viihtyisät asuinalueet ja lähiluonto.
Entä voisiko nyt kesäaikaan nurmialueiden leikkuuvälejä pidentää? Annettaisiin nurmen kasvaa hieman pidemmäksi ja luonnonkukkien nostaa päätään. Näin säästettäisiin rahaa, pienennettäisiin meluhaittoja ja leikkuukoneiden päästöjä ja samalla suojeltaisiin uhanalaisia pölyttäjiä.
Tein alkuvuonna valtuustoaloitteen koulu- ja päiväkotikiinteistöjen energiansäästömallista, jossa päiväkotilapsia ja koululaisia motivoidaan energiansäästöön palkitsemisen avulla. Mallissa oppilaita ja päiväkotilapsia opastetaan ja kannustetaan säästämään vettä, sähköä ja lämmitysenergiaa koulu- ja päiväkotirakennuksissa yksinkertaisilla toimilla: ei tuhlata vettä, sammutetaan valot ja tietokoneet, kun niitä ei tarvita, ei pidetä ulko-ovia turhaan auki jne.
Tässä ns. 50/50-mallissa kiinteistön energian- ja vedenkulutusta seurataan ja mitataan, ja todennetuista vuotuisista säästöistä palautetaan koululle tai päiväkodille puolet. Raha käytetään päiväkotilasten ja koululaisten toiveiden mukaisesti vaikkapa leikki- ja pelivälineisiin tai luokkaretkiin. Toinen puolikas säästöistä jää kunnan kassaan. Mallin avulla kunta siis säästää rahaa, vähentää energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjään ja tarjoaa samalla lapsille ja nuorille iloa ja arvokasta ympäristökasvatusta.
Esimerkiksi pikkuisessa Iin kunnassa malli on tuottanut kouluille vuosittain yli 10 000 euroa, ja koulut ovat käyttäneet rahoja muun muassa ulkopingispöytien, jalkapallomaalien ja frisbeegolfsettien hankintaan.
Järkevien säästökohteiden etsiminen vaatii vain tahtoa ja hieman kekseliäisyyttä. Haastankin kaikki kuntalaiset sekä kunnan työntekijät ja viranhaltijat ideoimaan sellaisia säästötoimia, joilla ei heikennetä kuntalaisten hyvinvointia. Jotkut säästötoimet voivat olla jopa hyvinvointia parantavia ja viihtyisyyttä lisääviä. Ehdotan, että kouluissa järjestettäisiin osana ympäristökasvatusta aiheeseen liittyviä ideakilpailuja – tai miksei ideakilpailua voisi järjestää myös kaikille kuntalaisille!
Tiina Wesslin, Lempäälä
kunnanvaltuutettu, kuntavaaliehdokas (vihr.)
