Sanotaan, että maatila ei ole koskaan oma. Se on vain lainassa kullakin isännällä. Oikea omistaja on sukupolvien ketju.
Lempäälä on kaavoittamassa asutusta Hauralan pelloille 1,5 neliökilometrin eli 150 hehtaarin alueelle. Tuon kokoisella pellolla pystyy kasvattamaan esimerkiksi kauraa noin 450 000 kiloa joka vuosi. Aika monta lautasellista hyvää ja ravitsevaa kaurapuuroa.
Ilmastonmuutoksen vuoksi on selvää, että viljelyolosuhteet maailmalla heikkenevät; on tulvia, kuivuutta, humus katoaa. Energiantuotanto muuttuu paikallisemmaksi. Lähiruoka ja luomu tulevat. Kaikki Suomen pellot tarvitaan.
Lempäälän pellot on raivattu viimeisen tuhannen vuoden kuluessa. Tuhoamalla ne maamassojen vaihdoin, asfaltoinnein ja muovisin routasuojauksin menetämme ne ikuisiksi ajoiksi. Samalla katoaa iso osa kulttuurihistoriaamme.
On todella lyhytnäköistä hukata vuosisatojen aikana kerätty omaisuus katsomalla muutaman vuoden aikahorisonttiin. Tarkasteluaika tulevaisuuteen tulee olla satoja tai jopa tuhat vuotta.
Lempäälässä riittää metsää rakennusmaaksi Hakkarista Tampereelle saakka. Jokainen voi tämän helposti todeta katsomalla kuntamme karttaa. Rakentamista tuonne Hauralan vaihtoehtona puoltaa lisäksi tuleva raideliikenne.
Tietääkseni kaikki lempääläiset edelleen viimeisen vuosituhannen jälkeenkin syövät ruokaa päivittäin. Niin kauan kuin tätä jatkuu en voi kannattaa parhaiden viljelysmaidemme tuhoamista.
Mikko Tappura (kesk.), kunnanvaltuutettu
Lue myös:
