Kuljun koulun oppilaat järjestävät yleisölle avoimen itsenäisyysjuhlan – ”Itsenäisyyden merkitys korostuu tässä ajassa”

Suomalainen ja kenttäpastori. Aku Kokkonen (vas.) ja Petja Syri myöntävät, että itsenäisyysjuhla jännittää jonkin verran, mutta harjoitukset ovat sujuneet hyvin. Kuva: Katariina Rannaste

– Missä on Paavo Nurmi?, opettaja Erja Jaakkola tiedustelee ja seuloo lapsia katseellaan.

Aleksi Seppä vastaa kutsuun ja alkaa pukea Jaakkolan ojentamaa roolipaitaa päälleen.

Luokassa käy vilske, sillä itsenäisyysjuhlan harjoitukset ovat juuri alkamassa. Ohjelman ja esittäjien läpikäynti jatkuu. Kustaa Vaasa on sairaana, mutta kansanparantaja, reissumies, kenttäpastori ja sotilaspoika ovat paikalla.

– Juontajat muistavat suunliikkeet, Jaakkola ohjeistaa, kehottaa luokkaa hiljenemään ja sitten lähtee:

– Tervetuloa itsenäisyysjuhlaan!, juontajakaksikko lausuu.

Aleksi Heikkilä esittää reissumiestä. Harjoituksissa hänellä oli vielä omat vaatteet, reppu ja lapikkaat kuuluvat esitysasuun. Reppu on ollut sodassa ja kuulunut everstille. Kuva: Katariina Rannaste

Kuljun koulun 4C- ja 4D-luokka järjestävät maanantaina 5. joulukuuta itsenäisyysjuhlan. Juhla järjestetään päivällä koulun väelle, mutta alkuillasta on  yleisölle avoin esitys.

– Esityksessä on vapaaehtoinen pääsymaksu, jonka tuotto menee leirikoulujen hyväksi, Erja Jaakkola kertoo.

Itsenäisyysjuhlan ohjelma on opettajakaksikko Erja Jaakkolan ja Paula-Maija Sahrmanin käsikirjoittama. Sen ensiesitys oli vuonna 2007 Suomen täyttäessä 90 vuotta.

Sittemmin esitys on nähty Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksissa ja sen kanssa on vapaaehtoisesti ja kutsuttuna vierailtu muun muassa hoivakodeissa Lempäälässä.

– Suomi täyttää tänä vuonna 105 vuotta. Sekin on hieno luku. Itsenäisyyden merkitys korostuu tässä ajassa, Jaakkola toteaa.

 

Ohjelmassa kerrataan Suomen historiaa, kuullaan lauluesityksiä ja runoja, ja oppilaat elävöittävät esitystä roolihahmoillaan. Samalla salin seinälle heijastetaan tunnettuja suomalaisia taideteoksia kuvina.

– Tämä on ollut Paula-Maijan ja minun yhteinen juttu. Olemme työskennelleet työparina yli 20 vuotta. Eläköidyn ensi vuonna, joten tämä on viimeinen itsenäisyysjuhlaesitys minulle, Erja Jaakkola sanoo.

Esitys on Jaakkolalle osin myös omakohtainen. Esityksessä kuultava kenttäpastorin suruviesti tuli hänen isänsä lapsuudenkotiin. Erja Jaakkolan isä jäi 13-vuotiaana sotaorvoksi.

 

Wiljam Kuoppalaa (vas.) ja Aleksi Seppää ei tuleva esitys jännitä. ”Ainakaan vielä”, he toteavat. Wiljamilla on sotilaspoikana oma repliikki, jonka hän lausuu itsenäisyysjuhlassa, ja se sujuu jo hienosti. Aleksi juoksee Paavo Nurmena lavan halki soihtua kantaen. Kuva: Katariina Rannaste

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?