Lähes kaksi kolmesta suomalaisesta on kokenut joskus yksinäisyyttä, kymmenen prosenttia tuntee itsensä yksinäiseksi toistuvasti, joka viikko. Suunnilleen saman verran suomalaisista kokee halutonta eristäytymisen tunnetta. Luvut ovat peräisin Suomen punaisen ristin Taloustutkimuksella teettämästä laajasta kyselytutkimuksesta vuodelta 2022. Tilanne on tuskin oleellisesti muuttunut viime vuonna. Kyse on laajasta ongelmasta.
Erityisen paljon yksinäisyyttä tuntevat nuoret, 15–24 -vuotiaat. Pitkään yksinäisyydestä kärsivät ovat usein jo 50 vuotta täyttäneitä. Iän lisäksi vähävaraisuus korreloi yhteisöstä erilleen joutumisen tunnetta. Vähävaraiset kokevat mahdollisuutensa hakeutua ystävien seuraan vähäisemmiksi. Kaikki yksinolo ei ole yksinäisyyttä, on eroa sillä, miten yksinäisyyden kokee. Yksinäisyys muuttuu ahdistavaksi, jos se ei ole vapaaehtoista.
Tänään 14. helmikuuta vietetään ystävänpäivää. Ystävyys on varmasti päivänsä ansainnut. Mikään ei torju terveydelle vaarallista yksinäisyyden tunnetta niin kuin ystävä. Jo tietoisuus siitä, että on joku jolle soittaa, kirjoittaa tai kutsua käymään lievittää yksinäisyyden tunteen ikävää kokemusta. Ystävyys on turvallinen tunne siitä, että joku välittää.
Monet ystävyyssuhteet kestävät lapsuudesta pitkälle vanhuuteen. Muuttoliikkeen vilkastuttua yhteys lapsuudentovereihin usein katkeaa. Uudelle kotiseudulle voi olla vaikea juurtua, löytää uusia kavereita joihin ystävystyä.
Yhteisöllisyys on portti ystävien löytämiseen. Esimerkiksi lehtemme julkaisema Me Nyt -palsta kertoo viikoittain järjestöjen aktiviteeteista. Tarjonnan perusteella varsin monelle löytyisi yhteisö, josta samanhenkistä seuraa löytyy. Urheiluseurat, yhdistykset ja vapaaehtoisjärjestöt ovat keskeinen osa suomalaista yhteisöllisyyttä. Niiden merkitystä ystävyyden synnyttämisen alustana ei voi mitenkään vähätellä. Monet yhdistykset myös vievät ystävätoimintaa aktiivisesti sinnekin, missä oma aktiivisuus ei enää riitä. Tänään on aika nostaa malja vapaaehtoiselle yhteiselle tekemiselle, ystävyyden siemenelle.
