Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat, hyvät läsnäolijat! Toivotan teille arvokasta Kansallista veteraanipäivää 2024. Me muistelemme edesmenneitä täällä Pohjantähden alla. Tuntemattomassa sotilaassa on kaksi henkilöä, joilla on todellinen esikuva. Antero Rokka, oikealta nimeltään Viljam Pylkäs, tuli täydennysmieheksi Väinö Linnan konekiväärikomppaniaan. Pylkäs sinutteli kaikkia, ei juuri tehnyt kunniaa esimiehilleen, vastasi vain: ”En mie oo tult tän kunniaa tekemää. Tappelemmaa mie oon tult.”
Viljam Pylkäs oli puhelias maanviljelijä Karjalan Sakkolasta. Hän oli taistellut talvisodassa lähes kotikonnuillaan Taipaleen lohkolla. Vihollinen oli ylivoimainen. Taistelut olivat raskaita lähitaisteluita, jonka jäljiltä metsät näyttivät aavemaisilta. Pylkkään pataljoonasta puolet tapettiin. Mutta vihollinen lyötiin.
Pylkkäällä oli ollut oma tärkeä roolinsa hyökkäysten torjunnassa. Tuntemattoman sotilaan kuuluisimmassa kohtauksessa Antero Rokka ampui noin 50 vihollista. Esikuva oli Viljam Pylkkään konepistoolilla tuhoamat 83 vihollissotilasta Pertjärvellä.
Eletään huhtikuuta 1942. Noin sadan miehen vahvuinen vihollinen hyökkää ylös rinnettä. Alikersantti Pylkäs odottaa Suomi-konepistoolin kanssa, vierellään sotamies Kärkkäinen lippaiden täyttäjänä. Aivan lähietäisyydellä, noin 20 metrin päästä, avaa Pylkäs tulen. Vihollisia kaatuu, mutta hyökkääjät käyvät raivoisasti eteenpäin.
Pylkäs ampuu lippaan toisensa perään. Takana olevat sotilaat tuovat ryömien lisää lippaita Kärkkäiselle. Äkkiä Pylkäs saa osuman vihollisen luodista. Se raapaisee pitkän haavan hänen päälakeensa. Verta vuotaa runsaasti, Pylkäs makaa hetken tajuttomana, Kärkkäinen aikoo peräytyä. Mutta Pylkäs virkoaa ja kehottaa kaveria jatkamaan lippaiden täyttämistä.
Kiivas ammunta kuumentaa aseen. Toimintahäiriö! Konepistoolin piippu vaihtoon, ammunta jatkuu. Kaikkiaan 17 lippaallista, 680 patruunaa, 83 vihollista makaa maassa; venäläispartio on tuhottu. Väinö Linnan sanoin: ”Vähältä piti, ettei Selma jäänyt leskeksi.”
Sodan takia Selma ja Viljam menettivät kotinsa Sakkolassa. He lähtivät kaksosvauvojen kanssa evakkoon Hämeeseen, Punkalaitumelle, jossa aloittivat tilanpidon. He saivat neljä lasta ja viisi lastenlasta.
Viljamin tyttärenpoika Sami Uutto on aktiivinen reserviläinen, maakuntakomppanian jäsen ja kunnanvaltuutettu Punkalaitumella. Hän sanoo pappansa suurimmaksi urotyöksi rauhanajan jälleenrakennustyön: ”Kaiken jättäminen ja elämän uudelleen aloittaminen tyhjästä on suurempi teko kuin voi käsittää.”
Sami Uutto muistaa puhuneensa sodasta papan kanssa saunassa tai sen jälkeen, kun ”oli otettu muutama”. Yleensä pappa puhui niistä harvoista hauskoista muistoista sodassa. Kaikki muu olisi ollut haavojen auki repimistä. Haavojen, josta oli muistona arpi päälaessa. Pappa näki sodasta painajaisia loppuelämänsä ajan: ”Minua aivan kammotti enkä voinut olla ajattelematta, että sota on todella kauheata.” Taistelut olivat järkyttäneet syvästi miestä, jolle oli myönnetty muun muassa neljännen luokan vapaudenristin miekkojen kera ja Saksan armeijan rautaristi, ja joka Väinö Linnan mukaan olisi ansainnut tulla nimitetyksi Mannerheim-ristin ritariksi.
Lapsenlapsi tunnistaa Tuntemattoman sotilaan Antero Rokasta pappansa leikkisän puolen ja huumorin. Sami muistaa Vili-papan olleen tarkka, vaativa ja seurallinen. Lapsenlapselle hän oli hauska, kiusoitteleva ”kaveripappa”. Papalla oli kuulemma aina ”joku pirunkuri mielessä”. Kutsuntaikäiselle Samille Vili-pappa totesi: ”Pitää mennä armeijaan, ettei joutuisi sotaan.”
Kersantti Viljam Pylkäs kuoli 86-vuotiaana Lempäälässä vuonna 1999. Mikä on hänen opetuksensa isänmaalle? Tämän kysymyksen esitin Sami Uutolle. Vastaus: ”Tarjoudu olemaan se hyvä mies, jota ehkä jossain taas tarvitaan.”
Hyvät nokialaiset.
Maria Asunta (ps.)
Nokian kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
Teksti on Asunnan pitämästä puheesta kansallisena veteraanipäivänä Nokialla.
