Ihmistä arvottavana nimityksenä ”luottomies” ei mene piiruakaan vikaan Kyösti Ahosen kohdalla. Kyöstin kanssa samoissa työporukoissa kulkeneet ja työtä tehneet ovat oppineet, että miehen sana pitää ja pätee. Ja työ etenee sopuisasti niin kuin sovitaan.
Huhtikuun lopulla Kyöstille tuli täyteen täydet 70 vuotta. Omien sanojensa mukaan hän ei näitä isompia vuosikymmeniä ole pitänyt tapanaan juhlistaa enintään kuin pienessä perhepiirissä.
Niin oli tarkoitus nytkin, vaikka Kyösti varautui siihen, että puhelin alkaa jossain vaiheessa soida. ”Kahveet oon kyllä luvannu tarjota, jos joku poikkee”, kuuluu hänen vaatimaton, mutta varmasti todenperäinen lisänsä.
Kyösti on lähtöjään monien muodonmuutosten kokeneilta seuduilta eli Hervanta-Messukylä-Tampere -akselilta, synnyinpaikaksi merkittynä Tampere.
Perheen muutto suuntautui Lempäälän Hauralan Mustioon, jonne sodan jälkeen nousi useampi rintamamiestalo. Ahosen perheelle se valmistui 1950-luvun alkuvuosina.
Naapuriapuakin oli rakentajalle silloisen tavan mukaan tarjolla. Osa perheen irtaimesta omaisuudesta oli jo tuotuna paikalle. Sitä säilytettiin uudisrakennuksen lähelle pykätyssä tilapäissuojassa, joka toimi samalla rakentajan tukikohtana.
Tuolta ajalta eräs Kyöstin oma muistuma: Hän oli ollut erikoisen kiinnostunut perheen käkikellosta, joka oli tuotu edellä mainitun tilapäissuojan ajannäyttäjäksi. Se oli sijoitettu liiankin ulottuviin pienelle, tekniikasta sekä luonnosta kiinnostuneelle natiaiselle. Pikku-Kyösti oli ollut huolissaan työtä vuorotta tekevän käen ruokkimisesta. Niinpä hän sopivalla hetkellä – ja tietenkään kenenkään aikuisen näkemättä – syötti käelle hengenpitimiksi leipää.
Valitettavasti käki ei tuota elettä arvostanut eikä syöttäjän ihmeeksi enää kukkumaan tointunut. Taisipa toviksi jokunen tuntikin jäädä kellolla aikaa mittaamatta.
Perheessä kuin perheessähän näitä sattumuksia riittää ja niiden kanssa on kunkin sitten elettävä loppuelämänsä.
Mustion metsäpolku ja taloa sivuava Hauralan kansanhiihtolatu tulivat Kyöstille tutuksi matkalla Lempoisten keskuskansakoululle.
Nykyistä peruskoulun ala-astetta vastaavassa keskuskansakoulussa ei vuosikymmeniin vielä tiedetty mitään nykypäivän koulu-kotiviestinnästä eli ”Wilmasta”.
Sitäkin perusteellisempaa oli Kyöstin opettajan, Elvi Jokisen, oma Haurala-verkostoituminen. Sen ansiosta alakoululaisen menestys ja muut toimet olivat piankin perheen äidin tiedossa.
Kansalaiskoulun opettajista Kyöstin mieleen on jäänyt erityisesti ”Topi”, eli Toivo Sundqvist. Tämä nimittäin ”osas tehdä mitä vaan”.
Kyöstin pitkä elämänura urkeni Valkeakosken ammattikoulun autopuolen kautta armeijan tykistössä suoritettuun ammattikuljettajan tutkintoon. Koulutus jota hän edelleen arvostaa.
Yksityisen sekä valtion kevyet kuin raskaammatkin ajoneuvot ovat tuon perusopin ja Forssassa myöhemmin täydennetyn linja-auto-osion avulla liikkuneet pitkin Pirkanmaata ristiin rastiin kuskin varmassa ohjauksessa.
Vuonna 1988 Kyösti sai Hämeen tiemestaripiirejä kiertävään jakelurekkaansa modernin työkalun, eli Philips 450 -autopuhelimen. Sellainen oli siihen mennessä asennettu vain isommille valtion pomomiehille näiden virka-autoihin.
Kyöstin ammattiuralle on sattunut lukuisia viime vuosisadan lopun suuria rakennemuutoksia, joita tehtiin erityisesti julkisella sektorilla.
Esimerkiksi TVH muuttui TVL:ksi mittavan liikelaitostamisen huumassa. Osa sen aiemmista tehtävistä, kuten tiemerkintä myytiin ulkomaiseen omistukseen.
Kyösti kertoo sen aikaisista huomioista ja kuulemastaan kehityksestä: ”Suomi ei enää riittäny, olis tarvinnu lähtee tekeen keikkaa Ruottiin ja muihin pohjoismaihin. Yks porukka oli myöhemmin viikkotolkulla Turkissa saakka. Siellä oli kuulema ollu aika sotilaallinen meininki. Työjäljenkin piti olla millintarkkaa ja yhdessä samassa paikassa olivat olleet kortteeria. Aamulla vaan töihin ja illalla takasin.”
Lopullinen lähtö eläkkeelle virallisista palkkatöistä sattui keväälle 2011. Kesähommia niissä olisi ollut heti tiedossa, mutta Kyösti totesi niitä olevan riittämiin kotopuolessakin.
Hänellä on ollut vuodesta 1998 lähtien perustettu oma yritys, jonka päätoimialaksi on nimetty maanrakennus ja maansiirto sekä rakennuspaikan valmistelutyöt. Syväsen Tuomon kanssa Kyöstillä oli jonkin aikaa myös Syväaho-niminen urakointiyhtymä.
Edellä mainittua ja virallisesti raamitettua ei Kyöstin toiminta suinkaan ole, mutta paljon tuon määrittelyn mukaan yhä tapahtuu. Puut kaatuvat toivotusti ja turvallisesti ja niistä osa päätyy Kyöstin koneprosessin jälkeen ihmisten tulisijojen energiatarpeisiin. Risut korjataan pois ja erilaisia maa-aineksia liikkuu tarpeen mukaan.
Hauralan ja Mustionteiden sorapintojen paikkaus sekä kunnossapito, tieosakkaiden onneksi, nojaa osaltaan Kyöstiin. Sen tukena jyrää hänen omistamansa toimintakykyinen vanhanajan tiekarhu eli ”nalle”. Laite, jonka monikin tiehoitokunta ottaisi omille taipaleilleen, jos vain käyttöönsä saisi, tai olisi ajotaitoisia kuljettajia.
Kyöstin talkooapu on ollut korvaamatonta monessa muussakin projektissa.
Vielä on yksi konkreettinen erikoisala, joka on välttämätöntä mainita Kyösti Johannes Ahosen persoonan yhteydessä: Hän on vuosien mittaan traktoreineen ja muine apuvälineineen vetänyt ojista ja tienpenkoilta ylös sellaisen määrän ajoneuvoja, että jos ne olisi lueteltu yksittäin, Guinnessin ennätysten kirjaan olisi pitänyt varata niille toimille erikoissivu.
