Tarina alkaa, kun Salli-Siili ja Olli-Orava löytävät lehtopöllön munan. Kaksikko ei tosin tiedä, mikä pyöryläinen oikein on. Olli-Orava luulee sitä jättisuureksi tammenterhoksi ja aikoo viedä sen pähkinävarastoonsa, mutta munasta kuoriutuukin pöllönpoikanen. Kuinka Onni-nimiselle orvolle pöllölle sitten käy? Hyvin, lupaavat Minna Pätäri ja Jonna Widgrén.
– Onni ei itsekään oikein tiedä, kuka on. Mutta ystävien avustuksella hän oppii paljon pöllömäisiä asioita. Tarinassa seurataan Onnin kehitystä vuodenaikojen vaihtuessa, lempääläläinen artesaanikaksikko selvittää.
Eläinhahmot luoneet Pätäri ja Widgrén tekevät käsinkosketeltavaa satua. Kaksikko työstää pienille lapsille suunnattua satupakettia, jonka voi tilata Tampereella toimivan Lastenkulttuurikeskus Rullan lastenkulttuuripakettien tapaan kirjastoihin ja päiväkoteihin elävöittämään lasten leikkihetkiä.
– Valmista olisi tarkoitus tulla kesään mennessä, minkä jälkeen satukirja on tilattavissa lempääläläisiin päiväkoteihin. Eskareihinkin tämä voisi tuoda mukavaa vaihtelua. Kun paketti on kiertänyt Lempäälää, jatkaa se matkaansa Rullaan ja muualle Pirkanmaalle, jolloin siitä toivottavasti on iloa mahdollisimman monille, kaksikko toteaa.
– Satupaketin yhteyteen on tarkoitus liittää vinkkivihkonen, johon tulee ohjaajille ja opettajille laulu- ja leikkiehdotuksia. Siihen tulee myös ideoita siitä, miten lapset voivat jatkaa tarinaa.
Satuun saa osallistua
Minna Pätärin ja Jonna Widgrénin satukirjassa eläinhahmot ovat käsinukkeja ja itse tarina etenee satukirjan sivuja käännettäessä. Kunkin sivun sisustana on kevyt retkipatja. Sivut on koristeltu kankain ja tilkuin ja muuten materiaalivalikoimasta löytyy vaikka mitä; vanhat nahkahousut ovat saaneet uuden elämän puunrunkona, pörröinen vessan matto on löytänyt paikkansa ruohikkona ja pala kullankeltaista täkkiä läikehtii aurinkona.
– Olemme hyödyntäneet tekemisessä kierrätysmateriaaleja. Oikeat materiaalivalinnat ovat olleet tärkeitä, sillä olemme pyrkineet siihen, että esimerkiksi myös näkövammaiset lapset voivat osallistua ja kosketella materiaaleja. Leskenlehden kukat ovat magneettikiinnitteisiä, ja lapset voivat osallistua satuun kiinnittämällä niitä.
– Satukirjan rakentaminen on vaatinut luovia ratkaisuja. Valmiita malleja ei ole ollut, sillä tavallaan lähdimme tyhjästä liikkeelle, naiset kuvailevat.
Satukirjan työstämiseen uppoaa aikaa ja vaivaa. Kuinka kaksikko sitten aikanaan pystyy luopumaan työstään? Jonna Widgrénin mukaan helposti. Haasteena heillä onkin miettiä, miten satukirjasta saadaan tehtyä riittävän yksinkertainen ja kulutusta kestävä.
– Minusta lapsille kuuluu satumaailma. Olisi hyvä, jos aikuisetkin olisivat lapsenmielisiä, Widgrén toteaa.
