Mikä paikka?
Ravintola Villihanhi
Faktat
Osoite: Tampereentie 4
Lounas 9 euroa, keittolounas 7 euroa
Yleisvaikutelma
Villihanhella on puolellaan ainakin yksi suuri lounaspaikan etu, nimittäin sijainti. Monen viikon helteistä nääntynyt Krääkkiön Pystykorva tuskin jaksaa häntäänsä heilauttaa, saatikka kävellä jolkotella muutamaa metriä kauemmaksi. Lempäälän keskustan paraatipaikalle voi kurvata automobiililla ja bussikin kulkee aivan viereen.
Iltariennoista tutussa Villihanhessa soi päivälläkin musiikki. Pystykorvilla on tunnetusti mainio kuulo ja herkkäaistinen karvakorvamme tuumiikin, että laulelut kuuluisivat riittävästi myös hieman pienemmällä äänenvoimakkuudella. Toisaalta hyvä biisi saattaa laittaa nelijalkaisen tassut vipattamaan, ja mikä estää muutaman näyttävän liikkeen esittelemisen tanssilattialla päivälläkin.
Lounaspöydässä on tarjolla alkuun sekalainen salaattipöytä ja juustoinen kukkakaalikeitto. Nähdessään kukkurallisen porkkanasämpyläkorin hurtta ulvaisee ylistyksen tuoreelle, itsetehdylle leivälle. Jälkiruoksi, jos muusin ja pekoni-sipulipihvien jälkeen mahtuu, Villihanhi on leiponut raparperipiirakkaa.
Lounasseura oli koiralla alkuunsa vähissä, mutta yhtäkkiä ravintola täyttyi sekalaisesta seurakunnasta. Näemmä lounastaja saapuu Hanheen vuodesta toiseen, vaikkei hinta olekaan kylän kilpailukelpoisin.
Sapuska
Listalta luettuna juusto-kukkakaalikeitto kuulostaa hyvältä, mutta tuottaa ikävä kyllä pienen pettymyksen. Leikkautunut keitto ei saa kriittisen koiran makunystyröitä juhlimaan.
Salaattipöydän vihreä salaatti, punajuurisalaatti, kananpalat, kiinankaali ja ties mitkä muut takaavat, että joka makuun löytyy jotakin. Pystykorva kaipaisi kuitenkin yhtenäisempää linjaa ja mielummin laatua määrän sijaan. Lisäksi salaattipöydän vakiokalustoon jo pitkään kuulunut valkoinen juusto on kaivellut karvakuonoa jo pitkään. Mitä se oikein on? Se ei ole fetaa, leipäjuustoa eikä kotijuustoa, jotain näiden kolmen väliltä.
Lämmin ruoka sen sijaan oli oivallista: muusi ja pekoni-sipulipihvit maistuvat mainioilta. Pekonia olisi lihansyöjän makuun saanut olla enemmän ja se kaipasi lisää rapsakkuutta. Pihvi oli koostumukseltaan jämäkkä ja sipuli antoi makukokonaisuuten mehevyyttä. Muusi oli täyteläistä, ei liian litkua eikä liioin paksua jöötiäkään. Kaiken kaikkiaan ruoasta siis löytyi makua, eikä vatsa jäänyt kurnivaksi.
Pala raparperipiirakkaa jälkiruoaksi kruunaa kokonaisuuden. Herkku on sen verran mehukas, että se maistuu ilman kastikettakin – vaikkei pehmeä vaniljasoosi olisikaan pahaa tehnyt.
Yhteenveto
Villihanhi pitää pintansa, vaikka lompakossa kirpaisee. Lounas on hyvää perusruokaa, joskin ei mikään kulinaristinen makuelämys. Salaattipöytä kaipaisi uutta ilmettä ja keittopuoleen voisi satsata enemmän.
Arvosana
Pystykorva vinkkaa
Kannattaa kokeilla Hanhen herkullisia hot wingsejä, jotka tarjoillaan aidossa Siipiweikkojen kastikkeessa. Kylkeen tietenkin aurajuustodippi, porkkanat ja sellerit.
